Hyppää pääsisältöön

Myanmarin matkat

Salaperäisellä Myanmarilla on takanaan 2500 vuoden värikäs historia. Tuttu Burma-nimi on siirtomaa-aikaista perua, jolloin tasangon kuningaskunnat joutuivat väistymään britti-imperiumin tieltä vuonna 1852.

Myanmarin matkalla tutustumme "kultamaahan", jonka maaperästä löytyy rakennusmateriaalia tuhansille kultaisille stupille. Theravada-buddhalaisuuden kannatus on tuskin missään muualla niin suurta kuin täällä ja sen vaikutus arkielämään on kaikkialla läsnä.

Myanmar:
Vinkkejä ja suosituksia

Yleistä Myanmarista

Kaakkois-Aasian suurin valtio, trooppinen yli 50 miljoonan asukkaan Myanmar, tunnetaan parhaiten vanhalla siirtomaa-aikaisella Burman nimellään. Maa on viime vuosina avautunut niin poliittisesti, kun pitkään kotivankeudessa ollut Nobel-palkittu kansanjohtaja Aung San Suu Kyi on saanut luvan osallistua maansa päätöksentekoon ja sotilasjuntan valtaa on kavennettu, kuin myös kaupan ja matkailun alueella. Burmaa kuvailtaessa ensimmäiseksi tulevat mieleen hymyilevät ihmiset. Maa on etninen tilkkutäkki useine heimoineen ja monine kielineen, jotka ovat toisistaan yhtä kaukana kuin suomi on suahilista. Burmalaisia on pitänyt yhdessä maan kimalteleva selkäranka, mahtava Iravadi-joki, mutta myös milloin mistäkin suunnasta ahdistelleet valloittajat, viimeisimpinä siirtomaita kahminut Britannia ja Aasian herruudesta haaveillut toisen maailmansodan Japani. Vahvin burmalaisia koossa pitävä voima on kuitenkin uskonto, theravada-buddhalaisuus. Burmalaiset tuntuvat elävän stupiaan ja luostareitaan varten. Satojen punaviittaisten munkkien ruokakulkueet, buddhan patsaiden jatkuva kultaaminen, pienten poikien shinpyu-juhlat ennen heidän astumistaan luostariin - kaikki nämä kertovat elävästä ja läsnä olevasta uskonnosta. Tavallisen ihmisen elämässä pyhä ja arki kietoutuvat erottamattomalla tavalla yhteen. Eivätkä burmalaisille riitä vain buddhalaiset pyhät, vaan täällä palvellaan myös nateja, luonnonhenkiä, joilla niilläkin on omat temppelinsä ja patsaansa.

Buddhalaisen maailman loisteliain monumentti on maan suurimmassa kaupungissa Yangonissa sijaitseva Shwedagonin pagodialue. Sadan metrin korkeuteen nousevassa stupassa on enemmän kultaa kuin Britannian valtionpankissa ja taatusti enemmän jalokiviä. Loisto kertautuu yli sadassa pienemmässä pagodissa ja ympäröivien rakennelmien hohtavissa marmoriseinissä Uskoville suurin aarre ovat kuitenkin Buddhan itsensä hiukset stupan sisällä. Yangonin siirtomaavallan aikaisissa kortteleissa pääsee tutustumaan brittien oivaan arkkitehtuuriin. Näitä rakennuksia nopeasti avautunut Myanmar nyt kunnostaa ripeää vauhtia. Brittien entinen pääkaupunki Yangon on edelleen maan merkittävin keskus ja vilkkain satama, vaikka uusi pääkaupunki Naypyidaw valmistuikin sisämaahan vuonna 2005.

Ällistyttävän vaikutelman synnyttää myös yläjuoksun Pagan: taivasta vasten kohoaa tasangolla vieri vieressä yli 3000 pientä ja suurta punatiilistä pagodia. Hengellisen ansion toivossa niitä on pystytetty tänne yli tuhannen vuoden ajan, ja pystytetään edelleen. Illalla niin matkailijat kuin paikallisetkin pyrkivät kohti pagodien portaikkoja ja terasseja ihailemaan auringonlaskua tummien temppelisilhuettien taakse.

Ensimmäisissä kirjallisissa tiedoissa Myanmarista käytetään paalinkielistä nimeä Suvannabhumi eli ”Kultamaa”. Tuhansien kultaisen stupien maassa nimelle on katetta, mutta Burma on äärimmäisen rikas myös luonnonvaroiltaan. Kulta, hopea ja jalokivet sekä öljy ja maakaasu yhdessä maasta saatavien viljelykasvien, kalaisien vesien ja metsien jalopuun kanssa houkuttelivat britit Burmaan 1800-luvun lopulla. He asettuivat entiseen kuninkaalliseen pääkaupunkiin Mandalayhin, jonka vanha palatsi ja lukuisat temppelit ovat tutustumisen arvoisia. Mandalayn ympäristössä sijaitsi monia Amarapuran ja Sagaingin kaltaisia vanhoja kuningaskuntia. Niiden pääkaupungit ovat edelleenkin kiehtovia vierailukohteita. Joihinkin niistä, kuten esimerkiksi Minguniin, mennään venekyydillä pitkin Iravadi-jokea.

Inlejärvi sijaitsee ylängöllä Shanin osavaltiossa. Siellä asuvat vähemmistökansat puhuvat thain sukuisia kieliä.  Inlejärven ranta-asukkaat ovat inthoja. Matalan järven pohja on lähes kaikkialla näkyvissä, joten venemiesten on helppo kerätä ruuhiinsa vesiheinää kelluvien peltojensa rakennusaineiksi ja lannoitteiksi. Kaikenikäinen väki mummoista koululaisiin liikkuu kanavien välissä kanooteilla; hieman pitemmät matkat taitetaan nopeilla ”pitkähäntäveneillä”. Kalastajat sauvovat ruuhiaan melan ympärille kiedotulla säärellä toisen pitäessä yllä tasapainoa kapeassa ja keikkuvassa kulkuvälineessä. Talot on rakennettu paalujen päälle, samoin hotellit ja kaupat, joissa myydään paikallisia tekstiileitä, hopeaa ja cheroot-sikareita. Aurinko laskee punaisena pallona illan maitomaiseen usvaan ja järvellä rysiään veteen laskevien kalastajien ja heidän ruuhiensa silhuetit liikkuvat kuin unessa.

Matkakalenteri