Hyppää pääsisältöön

Etiopian matkat

Etiopia – kahvia, köyhyyttä ja kallioon hakattuja kirkkoja

Kaksi tuhatta vuotta itsenäistä Etiopiaa

Mahtava kristitty kauppavaltio Aksum hallitsi 1500 vuotta sitten maailmankauppaa Välimereltä Intiaan ja myös suuressa osassa Afrikkaa. Vielä kauemmin – 3000 vuotta ja kaikkiaan 237 sukupolven ajan – pysyivät kuningas Salomon ja Saaban kuningattaren jälkeläiset valtaistuimella, kunnes Haile Selassien oli vetäydyttävä vallasta vuonna 1974. Nykyisin tämä raamatullisen kuninkuuden periytyminen on todistettu historialliseksi myytiksi. Aksumin jälkeisessä Etiopian historiassa on monia aukkoja. Tiedetään kuitenkin, että varhaisina tuntemattomina vuosina vanhatestamentillinen ortodoksisuus levisi ja juurtui maan pohjoisille tasankoalueille. Etiopian historiaa hakattiin kovaan kallioon myös Lalibelassa tuhat vuotta sitten, kun sinne syntyivät koko maailman tuntemat kirkot. Samoihin aikoihin islam asettui Etiopian itäisiin maakuntiin, ja Hararista tuli sen keskus. Jako kristilliseen ja muslimien Etiopiaan on voimassa tänäkin päivänä.

Etiopian historian viimeisimmät sataviisikymmentä vuotta ovat niiden voimakkaiden vallanpitäjien aikaa, jotka Afrikan vaikeina vuosina kyllä onnistuivat pitämään koossa maansa, mutta unohtamaan kansansa. Liberian ohella ainoana Afrikassa Etiopia säilytti itsenäisyytensä kolonialismin myrskyissä. Valtaistuimelle nousivat Tewodros II, Yohannis IV ja Menelik II kukin vuorollaan. Oli torjuttava Niilin lähteille mielivien egyptiläisten hyökkäykset ja pidettävä kurissa siirtomaista osaansa havitteleva Italia. Siinä ei täysin onnistuttu, sillä Italia valloitti Etiopian valtaistuimelle nousseen nuoren Ras Tefarin hallitusajan alkutaipaleella vuosina 1936–1941. Hänet oli kruunattu hallitsijaksi vuonna 1930 Haile Selassien nimellä. Juudan leijonaksi kutsuttu keisari oli värikäs hallitsija, joka oli näkyvissä suomalaisissakin tiedotusvälineissä. Kansalaisten elämä ei hänen aikanaan kuitenkaan kohentunut. Parlamentarismi ei toteutunut, ei myöskään maareformi. Samalla kun Etiopiaa kohtasivat mittasuhteiltaan jättimäiset kuivuuskaudet, maanomistus säilyi hovia lähellä olevalla joukolla. Nälkäisen kansan tyytymättömyys purkautui aseellisina yhteenottoina ja vallankaappausyrityksinä. Juudan leijona syöstiin vallasta ja hän kuoli vankeudessa vuonna 1975.

Maan ohjat otti käsiinsä sosialistiseksi tunnustautunut sotilasneuvosto Derg. Käytännössä valtaa piti kenraali Mengistu Haile Mariam. Tavallisen kansan olot eivät tämänkään vallanpitäjän aikana parantuneet, vaikka esimerkiksi maauudistusta yritettiinkin jollain tavoin toteuttaa. Italian ikeestä päässyt ja autonomian saanut Eritrean alue liukui Etiopialle, mikä nostatti Eritreassa aseellisen vastarinnan. Maakunnassa toteutetussa kansanäänestyksessä 1993 päätettiin Eritrean itsenäisyydestä. Etiopiasta tuli tämän päätöksen seurauksena sisämaan valtio, joka kuitenkin sai käyttää muutamia Punaisenmeren satamia. Sisäiset levottomuudet ja suuret nälänhädät pakottivat Haile Mariamin vetäytymään vallasta. Rauhanpyrkimyksistä huolimatta Etiopian ja Eritrean välisellä rajalla on ollut jatkuvasti levottomuuksia. Maailman vauraimpiin valtakuntiin kuulunut Etiopia on nykyään yksi maailman köyhimmistä.

Abessiniassa puhutaan amharaa

Amhara on Etiopian virallinen kieli, mutta alun perin sitä puhuttiin vain pohjoisen ja keskimaan kristityillä ylätasangoilla. Sekä amharan että toisen paljon puhutun kielen tigrinjan sukujuuret ovat seemiläiseen kieliperheeseen kuuluvassa muinaisessa ge'ezissä, jota nykyisin kuulee vain ortodoksikirkon liturgiassa. Maan vallanpitäjät ovat yleensä nousseet amharoiden joukosta. Etiopian islaminuskoisessa itä- ja eteläosassa puhutaan oromoa eli gallaa, maan suurimman väestöryhmän kieltä, sekä somalia. Kaikkiaan maassa on yli 70 etnistä ryhmää. Hämmästyttävän hyvää englantia kuulee kaikkialla, mistä sopii kiittää englanniksi tapahtuvaa peruskoulutusta.

Egyptiläiset tunsivat Etiopian ja Somalian Puntin maana. Kreikkalaiset puolestaan nimittivät kaikkia Egyptin eteläpuolella asuvia nimellä ”aithiopes” eli ’ihmiset, joilla on palaneet kasvot’ – siitä nimi Etiopia. Maa tunnetaan myös Abessiniana. Tämä nimi vakiintui arabiasta islamin työnnyttyä alueelle. Muslimien osuus on jo lähes puolet maan väestöstä ja se kasvaa koko ajan. Etelä-Etiopian Shashemeneen ovat Haile Selassien jumalallista alkuperää korostavat rastafarit perustaneet alle 100 000 asukkaan siirtokuntansa Jamaican.

Perimätiedon mukaan Saaban kuningattaren tuliaisten joukossa hänen palatessaan tapaamasta kuningas Salomoa oli Liiton arkun ja vuosituhantisen kuninkuuden lisäksi myös joukko juutalaisia, falashoita. Uudempi tutkimus todistaa juutalaisten kuitenkin muuttaneen maahan melko myöhään todennäköisesti Jemenistä. Keisarivallan kaatumiseen saakka he olivat tärkeitä tekijöitä maan sisäisissä asioissa. Haile Selassien kuoltua Israel kuitenkin huolestui falashoiden kohtalosta ja toteutti Yhdysvaltojen avulla salaisen ilmasiltaoperaation, jolla kymmeniätuhansia juutalaisia siirrettiin Israeliin.

Etiopia noudattaa omaa ajanlaskuaan, joka on seitsemän vuotta ja kahdeksan kuukautta meidän kalenteriamme jäljessä. Niinpä etiopialaisten millenniumia vietettiin vuonna 2007. Vuosi jakautuu 13 kuukauteen eli kahteentoista 30 päivän ja yhteen viiden päivän ajanjaksoon. Tämä tieto on hyvä muistaa kun katselee Etiopian matkailumainosta, missä sanotaan auringon paistavan 13 kuukautta vuodessa. 

Sinisen Niilin kahvimaa

Etiopia on ylätasankoa, jonka Itä-Afrikan hautavajoama halkaisee kahtia. Yli kolmen miljoonan asukkaan pääkaupunki Addis Abeba sijaitsee vajoaman länsipuolella kahden ja puolen kilometrin korkeudessa. Niin korkealla ilmasto on lauhkea, mutta päivälämpötilojen vaihtelu voi olla suurta. Lounaassa ovat maan sademetsät. Pohjoisosan Tanajärvestä lähtevä Sininen Niili virtaa maan länsiosan läpi ja edelleen Sudanin ja Egyptin kautta Välimereen.

Punaisenmeren rannikko on kuivaa aluetta. Maailmaa ovat hätkäyttäneet vuosi toisensa jälkeen uutiset kuivuudesta ja sen tuomasta nälänhädästä. Dramaattisimpia olivat vuodet 1973–74 sekä 1984–85, kun yli miljoona ihmistä kuoli nälkään. Osa kallisarvoisesta vedestä ohjattiin paimentolaisten karjoja varten rakennettuihin juomavesijärjestelmiin. Kun vettä oli saatavilla, myös karjojen koko kasvoi ja lisää vettä tarvittiin. Kierre oli syntynyt.

Ylätasanko sopii hyvin maanviljelykseen, jonka alta alkuperäiset metsät on lähes tyystin hakattu pois. Tilalle on istutettu nopeasti kasvavaa eukalyptusta. Tiloilla kasvatetaan ohraa, vehnää, maissia, palkokasveja sekä paikallista teff-viljaa. Siitä syntyy Etiopian perinneruoka injera, tumma, kastikkeen kanssa syötävä ohukainen. Trooppisilta alueilta vientiin riittää kahvia, sokeriruokoa ja puuvillaa. Kahvin kotimaassa matkailija pääsee nauttimaan kahvista perinteiseen tapaan: ensin kahvinpavut paahdetaan hitaasti avotulella ja sitten niistä murskataan raaka-aineet jaloon juomaan.

Etiopia tunnetaan kirkoistaan

Etiopian itsenäinen ortodoksinen kirkko vaalii vanhatestamentillista taustaansa jumalanpalvelusmenoissa ja vuotuisissa kirkkojuhlissa. Valkoasuinen kansa viettää pääsiäisaikaa paastoten ja rukoillen. Loppiaisjuhla timket vetää väkeä osallistumaan joukkokasteeseen. Loisteliaisiin asuihin pukeutuneet papit johtavat uskovaisten kulkueita värikkäiden päivänvarjojen alla. Etiopian puusta pystytetyt tai kallioon hakatut kirkkorakennukset poikkeavat muun kristillisen maailman kirkoista. Lalibelassa kahden ja puolen kilometrin korkeudessa sijaitsee lähes tuhatvuotinen, kallioon koverrettu yhdentoista kirkon rykelmä, jota on kutsuttu vanhan maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Hämärissä saleissa kaikuu munkkien ja diakonien ge'ezinkielinen rukous ja pyhiä tekstejä lauletaan. Satoja vuosia vanhat käsin kirjoitetut ja kuvitetut rukouskirjat ovat kaikkien lehteiltävinä. Kerrotaan itse kuningas Lalibelan hakanneen kirkot kiveen enkeleiden avustaessa häntä öiseen aikaan. Näistä Unescon suojelukohteista tunnetuin on Bet Giorgis, 15-metrinen ristinmuotoinen kirkko. Risti on todella Etiopian kirkon tunnus: kulkueissa kannetaan kymmeniä erilaisia ristejä, ja jokaisella kaupungilla sekä pyhimyksellä on omansa. Kauniita filigraaniristejä sujahtaa myös matkailijan tuliaisten joukkoon.

Etiopian puiset kirkot on rakennettu pyöreiksi ja niiden seinäpinnat koristeltu Raamatun henkilöistä kertovin kuvin. Värikkäissä ikoneissa esittäytyvät useimmiten Salomo ja Saaban kuningatar sekä Nooa, jonka jälkeläisten uskotaan asuvan Etiopian alueella. Uuden testamentin henkilöistä on useimmiten kuvattu Neitsyt Mariaa Jeesus-pienokaisineen sekä neljää evankelistaa Matteusta, Markusta, Luukasta ja Johannesta. Pyhä Yrjö taistelee lohikäärmettä vastaan sadoissa kirkoissa. Erityisen kauniita ovat 1100–1500-luvuilla rakennetut Tanajärven luostarikirkot.

Aksum ja Gondar – kaksi pääkaupunkia

Yli tuhat vuotta historiaa erottaa kaksi pääkaupunkia toisistaan. Aksumin maailmanvalta ohjaili kauppaa 600-luvulla ennen arabien tuloa. Kristitystä imperiumista ovat jäljellä vain 20-metriset kivisteelat muinaisten hallitsijoiden haudoilla ja legendaarisen Saaban kuningattaren palatsin rauniot. Modernissa Pyhän Siionin Marian kirkossa pidetään Etiopian kirkon kalleinta aarretta, Moosekselle annettujen lain taulujen säilyttämiseen tarkoitettua Liitonarkkua. Uskollinen munkki vartioi arkkua, ja hän on ainoa ihminen, jolla on oikeus nähdä se. Jokaisessa kirkossa on kuitenkin Liitonarkun tarkka jäljennös, jota näytetään kansalle suurina uskonnollisina juhlapäivinä.

Gondarin kukoistus alkoi 1600-luvulla ja jatkui pari sataa vuotta eteenpäin. Kaupungissa voi ihailla hyvin säilynyttä linna- ja palatsialuetta. Kivisissä rakennuksissa näkee niin intialaista kuin portugalilaistakin vaikutusta, mikä ei ole ihme, sillä rakentamisen aikoihin portugalilaisten jesuiittojen vaikutus kuningashuoneeseen oli tavattoman vahva.

Addis Abeba – kaunis kukka

Näin runollisen nimen antoi kuningas Menelik II vuonna 1887 perustamalleen kaupungille. Tiettävästi mimoosat olivat juuri kukassa, kun kaupungin paikasta päätettiin, ja niiden tuoksusta huumaantunut kuningatar halusi uuden kotinsa rakennettavaksi keskelle kukkapaljoutta. Nykyistä miljoonakaupunkia katsellessa eivät kukat tule mieleen, vaikka suurkaupungiksi Addis Abeba onkin tavattoman vihreä. Siellä on omat slummialueensa, ja se kärsii muiden suurkaupunkien tapaan liikakasvun mukanaan tuomasta köyhyydestä.

Matkan alkajaisiksi kannattaa kiivetä Entoto-kukkulalle yleiskuvan saamiseksi. Afrikan suurin kauppapaikka Mercato-tori on kymmenien kortteleiden ja pikkukujien labyrintti, jossa voi ostaa ja myydä mitä tahansa mausteista maastureihin ja risteistä rockmusiikkiin. Pyhän Kolminaisuuden katedraali on Haile Selassien rakennuttama, ja siellä on hänen viimeinen leposijansakin. ”Ihmiskunnan äitiä” Lucya voi käydä tervehtimässä Etiopian kansallismuseossa. Urheilun ystävät löytävät legendaarisen kestävyysjuoksijan Abebe Bikilan haudan Addis Abeban hautausmaalta.

Matkakalenteri