Hyppää pääsisältöön

Ecuadorin matkat

Ecuadorin matkalla voi kokea eteläisen Amerikan luonnon ja kulttuurin pienoiskoossa. Muutamien satojen kilometrien sisällä maisema vaihtuu kuumasta ja kosteasta Tyynenmeren rannikkoalangosta Andien nelikilometrisiin rinteisiin. Myös maailman korkein toimiva tulivuori Cotopaxi (5897 m) on täällä.

Maljamaisessa laaksossa lähes kolmen kilometrin korkeudessa sijaitseva Ecuadorin pääkaupunki Quito on kenties koko maanosan viehättävin. Siirtomaavallan aikaisia valkoisia rakennuksia punaisine kattoineen, loisteliaita kirkkoja ja solisevia suihkulähteitä luostareiden pihoilla. Monet rakennuksista on pystytetty inkojen palatsien paikalle.

Ecuadoriin kuuluu myös 970 kilometrin päässä mantereesta sijaitseva luonnonystävän paratiisi Galápagossaaret. Matkamme huipentuu risteilyyn saarilla, joiden ainutlaatuinen eläinmaailma innoitti Darwinia kehittämään teoriansa lajien synnystä.

Nämä kaikki upeat kohteet näet Galápagossaarten-risteilyllä!

Tai lähde tutustumaan Galápagokseen kävellen, patikoiden, pyöräillen ja snorkalten Kaukoretkien aktiivimatkalla.

 

Yleistä

Andien intiaanikulttuureista kiinnostuneet seuraavat auringonjumala Intiä Peruun, Boliviaan ja Ecuadoriin. Ensimmäiset auringon lapset, inkat, laskettiin tarun mukaan Titicacajärven Auringon saarelle ja sieltä he aloittivat levittäytymisensä Andeille 1200-luvulla. Cuscosta tuli heidän pääkaupunkinsa. Inkat kasvattivat laamoja ja alpakoita, olivat hyviä maanviljelijöitä ja suuria kivirakentajia. Viestit kulkivat kivettyjä tieverkkoja pitkin kuriireiden kuljettamina. Inkojen luoma imperiumi romahti paitsi keskinäisiin kiistoihin, myös espanjalaisten siirtomaavalloittajien, konkistadorien, tuloon viisi sataa vuotta sitten. Nämä toivat ketsuan kielen rinnalle espanjan, auringonpalvonnan rinnalle katolisen uskonnon ja ennen muuta suunnattoman himonsa maanosan kulta-aarteisiin.

Etelä-Amerikan pienimpiin valtioihin kuuluva Ecuador sijaitsee nimensä mukaisesti päiväntasaajalla. Maassa voi kokea eteläisen Amerikan luonnon ja kulttuurin pienoiskoossa, sillä muutamien satojen kilometrien sisällä maisema vaihtuu kuumasta ja kosteasta Tyynenmeren rannikkoalangosta Andien nelikilometrisiin rinteisiin. Maailman korkein toimiva tulivuori Cotopaxi (5897 m) sijaitsee Ecuadorissa. Andien itäisen ja läntisen haaran väliin jäävässä tuliperäisessä ja hedelmällisessä keskuslaaksossa asuu valtaosa 15 miljoonasta pääasiassa maanviljelyksestä elantonsa saavan maan asukkaista. Metsistä saadaan jalopuuta, kalastuselinkeino kukoistaa ja maailman leikkokukkamarkkinoiden upeimmat ruusut tulevat täältä, samoin hieman yllättävästi myös panamahatut.

Myös maanosan kauneimmaksi mainittu pääkaupunki UNESCOn maailmanperintökohde Quito sijaitsee maljamaisessa keskuslaaksossa lähes kolmen kilometrin korkeudessa. Quito oli aikoinaan jo inkaimperiumin pääpaikka mutta vasta espanjalaiset siirtomaaisännät rakensivat sen valkoiset palatsit, loisteliaat kulta-alttariset kirkot ja solisevat suihkulähteet luostareiden pihoille. Itsenäisyyden aukion ympäriltä löytyvät niin maallisen vallan kuin kirkonkin komeimmat muistomerkit. Maan suurin kaupunki on Tyynenmeren rannikon Guayaquil, tärkeä satama ja kaupan keskus. Guayaquilistä lähtevät myös Galápagossaarten risteilyalukset. 18 saaren ryhmä sijaitsee Tyynessämeressä lähes tuhat kilometriä mantereesta.

GALÁPAGOSSAARET – PEIPPOJA JA KILPIKONNIA

Norsukilpikonna – tuhti eväs merimatkalle
Tulivuorenpurkaukset yli kolme miljoonaa vuotta sitten nostivat Tyynestämerestä Ecuadorin rannikolla (970 km mantereesta) esiin saariryhmän, jota espanjalaiset alkoivat kutsua saaren huomiota herättävimpien asukkaiden mukaan nimellä Islas Galápagos eli Norsukilpikonnien saaret. Ohitse purjehtivat ja valaanpyynnissä olevat laivat lastasivat ruumat täyteen näitä yli kaksisataakiloisia, lähes kaksimetrisiä jättiläisiä: kun ruokavarasto pysyi hengissä puolitoista vuottakin ilman vettä ja ravintoa, saattoi sen varassa lähteä pitkille purjehduksille. Monituhatpäinen kilpikonnapopulaatio pieneni valtavaa vauhtia.

Peippojen kertomaa: näin syntyivät eläinlajit
Saarilla ei ole koskaan ollut maayhteyttä mantereeseen ja siellä asuvat eläinlajit ovat tulleet aikanaan joko ajelehtimalla tai lentäen lähes tuhannen kilometrin matkan. Petoeläimiä saarille ei ole tullut. Kun kuuluisa luonnontieteilijä Charles Darwin vuonna 1830 kävi saarilla, hänen huomionsa kiinnittyi eroihin eri saarten peippolajien välillä: toisilla oli komea nokka, joka oli omiaan hankalien pähkinöiden halkomisessa, toiset taas nappasivat pienellä nokalla parhaiten hyönteisiä, muutamat käyttivät kaktuksenpiikkiä hyönteisten kaivelemiseen. Todennäköisesti samasta, mantereelta tulleesta ”alkupeiposta” oli erilaisissa olosuhteissa kehittynyt ominaisuuksiltaan parhaiten juuri tuohon uuteen asuinpaikkaan sopeutuvia.

Darwin oivalsi, että eliölajeissa on luontaista muuntelua ja että yksilöt tuottavat enemmän jälkeläisiä mitä ympäristö pystyy ylläpitämään, jolloin nämä jälkeläiset joutuvat taistelemaan olemassaolostaan ja parhaiten ympäristöönsä sopeutuneet yksilöt jäävät eloon: näin laji muuttuu. Darwin vertasi saarten peippomuunnoksia Englannin lintuihin ja totesi, että näitä muunnoksia vastasi Englannissa useita kokonaan eri lintulajeja. Paitsi peipot, myös muut yhdeksäntoista eri saaren eläimet olivat osoituksena tällaisesta uusien lajien ja rotujen synnystä eli evoluutiosta. Sitä koskevan teoriansa Darwin esitteli teoksessaan ’Lajien synty’ vuonna 1859. Saarilla on hänen nimeään kantava luonnontieteellinen tutkimuslaitos ja luontokeskus.

Siivekkäitä erikoisuuksia
Peippojen ohella Galápagossaarten linnustosta löytyy muun muassa albatrosseja, kaapparilintuja, pelikaaneja, lokkeja ja oma pingviinilajinsa sekä lentokyvytön merimetsojen joukko, jonka jäsenet uivat ja sukeltavat loistavasti. Niiden ei ole tarvinnut säilyttää lentokykyään, koska saarilla ei ole luontaisia vihollisia. Lintumaailman värikkäitä erikoisuuksia ovat myös sini- ja punajalkasuulat.

Kilpikonnia ja iguaaneja...
Ainutlaatuisten norsukilpikonnien lisäksi Galápagoksella on monia muita kilpikonnarotuja. Tutkijat pystyvät sanomaan heti kilpikonnan kilven nähdessään, miltä saarelta eläin on peräisin – ne ovat kuin tarkkoja karttoja saarten luontoon perehtyneelle. Matelijoista kannattaa mainita kaksi iguaanilajia (nimitetään myös leguaaneiksi): maa- ja meri-iguaanit. Suurimmat maaiguaanit kasvavat 1,2 metrin mittaisiksi ja syövät kaktuksia. Meri-iguaanit viihtyvät vedessä päinvastoin kuin sukulaisensa. Terävillä kynsillään ne tarraavat kiviin jopa yhdeksän metrin syvyydessä ja syövät levää ja muuta meren kasvustoa. Ne voivat myös juoda merivettä. Suola poistuu elimistöstä sierainten kautta pärskimällä.

...merileijonia, valaita, pyöriäisiä...
Saaren musta, vulkaanisperäinen hiekka houkuttelee myös muita meressä asuvia. Merileijonat ja hylkeet nousevat rannalle lisääntymään. Tyynenmeren viileissä merivirtauksissa sen sijaan viihtyvät erilaiset valaat, pyöriäiset ja hait, muun muassa vasarahai. Taskurapuja ja muita lukemattomia äyriäislajeja vilistää pitkin hietikkoa.

Luontomatkailijan pyhiinvaelluskohde
Saarten eläimillä ei ole luonnollisia vihollisia, mutta jo 400 vuotta ihminen on uhannut monin eri tavoin saarten ainutlaatuista eläinpopulaatiota: metsästämällä, tuomalla mantereelta omia eläimiään, saastuttamalla ja roskaamalla. Lähes koko saarten alue on tänä päivänä kansallispuistoa ja saarelle tuleville matkustajille tehdään selväksi ne reitit ja tavat, joilla alueella voi liikkua. Yleensä sukkuloidaan pikkupaateilla saarelta toiselle ja liikutaan merkittyjä reittejä pitkin paikallisten luonnontuntijoiden opastuksella.

Matkakalenteri