Hyppää pääsisältöön

Panaman matkat

PANAMA – MAA KANAVAN VARJOSSA

Espanjalaiset valloittajat perustivat Panama Cityn vuonna 1519. Lukuisat etniset väestöryhmät ovat vaikuttaneet kaupungin kehittymiseen nykyiseksi kansainväliseksi metropoliksi. Tämä näkyy mm. Panaman ruokakulttuurissa, joka on sekoitus espanjalaista, afrikkalaista ja alkuperäiskansojen keittiötä.

Vain lyhyen matkan päässä kaupungista voi seurata laivojen kulkua vuonna 1914 valmistuneessa Panaman kanavassa. Panaman kannas on tällä kohtaa kapeimmillaan, vain 82 kilometriä. Vuosituhannen vaihtuessa Panamassa juhlittiin kanavan siirtymistä Yhdysvalloilta Panaman omaisuudeksi.

Maa, joka Espanjan vallan aikana oli Perusta tulevan kullan lastaus- ja säilytyspaikka ja muiden maiden itsenäistyessä 1800-luvulla vain osa Kolumbian ja Venezuelan muodostamaa Uutta Granadaa, uhkasi jäädä ikuiseksi ylikulkupaikaksi Pohjois- ja Etelä-Amerikan välillä, ellei Kalifornian kultakuumeen myötä keskustelu kulkuyhteyden välttämättömyydestä Tyynenmeren ja Karibianmeren välillä olisi roihahtanut liekkeihin. Kanavahanke oli erityisesti Yhdysvaltojen intressissä, mutta vastahakoinen Kolumbia, jolle Panama siis kuului, ei halunnut keskustella asiasta. Pienen itsenäisyysjoukon avulla Yhdysvallat järjesti Panamalle itsenäisyyden vuonna 1903 ja ryhtyi neuvottelemaan tämän pikavauhtia itsenäisyyden saaneen valtion kanssa kanavan rakentamisesta.

Panaman kanava – kultakaivos ja runsaudensarvi?

Panaman kannas on kanavan kohdalla kapeimmillaan, vain 82 kilometriä. Mikäli laivat joutuisivat kiertämään mereltä toiselle, ne joutuisivat tekemään yli 14 000 kilometriä pitemmän reitin. Ensimmäisen kanavahankkeen johtoon valittiin Suezin kanavan rakentaja Ferdinand de Lesseps. Malaria ja keltakuume verottivat kuitenkin hänen työläisjoukkojaan – jopa 25 000 miestä kuoli tauteihin – ja sadekauden pituus yllätti rakentajat. Työ ei valmistunut, de Lesseps vetäytyi ja sadattuhannet hankkeeseen sijoittaneet menettivät omaisuutensa.

Yhdysvallat hankki nyt rakennusoikeudet itselleen, vuokrasi kanava-alueen Panamalta ja aloitti rakentamisen 1903. Hanke onnistui insinööri George Goethalsin johtamana enimmillään 60 000 työläisen voimin. Keltakuumekin saatiin kuriin.

Ensimmäinen alus kanavassa purjehti maailmansodan alla vuonna 1914. Kanavan 305 metriä pitkät ja 35 metriä leveät sulut mitoitettiin silloisen maailman suurimman aluksen Titanicin mukaan. Nykyisin tämänkokoisten eli PANMAX-alusten lukumäärä on kasvanut ja yhäkin suurempia haluttaisin rakentaa. Alus kulkee kanavan läpi keskimäärin kymmenessä tunnissa, mutta koska liikenne on vilkas, se joutuu odottelemaan redillä kokonaisen vuorokauden.

Panaman kanavassa luonto tekee työn: Chagresjoen vesi nostaa laivat kolmen sulun kautta 26 metrin korkeuteen keinotekoiselle Gatúnjärvelle ja laskee toisella puolella kolmen sulun kautta alas. Alueen trooppiset sateet pitävät huolen riittävästä vedensaannista, eikä pumppuja siis tarvita. Joka vuosi kanavasta kulkee 14 000 alusta – monet näistä Panaman mukavuuslipun alla. Kun kanavan laajennus valmistuu vuonna 2015, liikennemäärät kaksinkertaistuvat.

Kolmen aikakauden Panama City

Jos Panamasta puhuttaessa ensimmäisenä tulee mieleen kanava, on syytä katsella toki muutakin. Kolme eri aikakauden Panama Cityä kertovat matkailijalle alueen menneisyydestä. Vanhan Panamán perustivat espanjalaiset vuonna 1519 kullan laivaamiseksi emämaahan ja myös sieltä tulevien lastien purkamiseksi. Vauraasta kaupungista ovat jäljellä vain rauniot, sillä merirosvo Henry Morgan vei mukanaan kullan ja tuhosi kaupungin.

Tämän jälkeen osattiin varustautua paremmin ja rakennettiin linnoitus Casco Viejo mereltä päin tapahtuvia hyökkäyksiä vastaan. Sen suojiin nousi siirtomaatyylinen kaupunginosa, johon myöhemmin ranskalaiset kanavanrakentajat toivat oman arkkitehtonisen lisänsä. Osaa Casco Viejosta pommitettiin pahasti vuonna 1989, kun Yhdysvallat syrjäytti aseellisella interventiolla presidentti Noriegan hänen jäätyään kiinni osallistumisesta kansainväliseen huumekauppaan. Nyt tämä idyllinen, uudelleen peruskorjattu linnake on osa modernia Panama Cityä, joka kymmenine pilvenpiirtäjineen, pankkien pääkonttoreineen ja kauppakeskuksineen muistuttaa mitä tahansa suurta miljoonakaupunkia.

Balboa – dollari panamalaisittain

Elämänmeno Panamassa on kenties letkeintä koko Keski-Amerikassa. Ilmasto on läpi vuoden kuuma ja kostea. Valtaosa kansalaisista on mestitsejä, mutta myös mustien ja mulattien osuus on suuri. Valkoisten määrä on kasvanut, kun osa entisen Yhdysvaltojen vuokravyöhykkeen asukkaista on halunnut jäädä pysyvästi Panamaan. Ja vaikka espanja on maan virallinen kieli, on Panamassa opittu puhumaan hyvin myös englantia. Dollari on maan virallinen valuutta, sitä vaan kutsutaan balboaksi sen miehen mukaan, joka ”keksi” Tyynenmeren.

Cuna-intiaanit ja kultaiset nenärenkaat

Cuna-intiaanit asuvat korallisaarillaan Karibianmeren puolella lähellä rannikkoa. He ovat rakentaneet osittain veden päälle majansa. Cunat tulevat kanooteillaan mantereelle hakemaan vettä ja viljelemään maata. Jokaisella saarella on oma päällikkö ja koko saariryhmällä yksi yhteinen johtaja. Cunat saavat itsehallinnon puitteissa päättää omista asioistaan. Naimisiin mentyään mies muuttaa vaimonsa kotiin. Pienikokoiset cunat erottuvat hyvin Panama Cityn katukuvasta pienen kokonsa ja värikkään vaatepartensa ansiosta. Naimisissa olevien naisten nenässä on kultainen rengas ja cunien uskotaan olevan varsin varakkaita. Cunat myyvät perinteisiä mola-käsitöitä ja omaisuutensa he sijoittavat viisaasti kultaan.

Matkakalenteri