Kun Puhumaton mies ensimmäisen kerran vieraili Kiinan muurilla – silloin vielä nuorena opiskelijana – hän ei arvannut, että tulisi palaamaan sinne vielä useita kertoja. Hän ei liioin osannut aavistaa, kuinka vähän juuri tämä kohde kärsisi hänen mielessään inflaatiota: muurin mahtavuus on tehnyt vaikutuksen joka ikinen kerta.

Keisari Qin Shihuangdi yhdisti Kiinan ensimmäistä kertaa yhtenäiseksi valtioksi vuonna 221 eKr. Hänen hallituskautensa Qin-dynastia kesti vain muutaman vuoden, mutta tuona aikana saatiin paljon aikaan. Tuohon kauteen juontuu myös Kiinan muurin historia, kun valtakunnan pohjoisosaan rakennettiin keisarin käskystä puolustusmuuri pohjoisen paimentolaiskansoja vastaan. Erilliset, vielä varhaisemmat puolustusmuurit yhdistettiin tuolloin yhtenäiseksi, yli 5000 kilometriä pitkäksi muuriksi. Myöhemmät dynastiat jatkoivat muurin rakentamista, osittaisena tarkoituksenaan myös suojata Silkkitietä. Rakennusmateriaalina käytettiin eri aikoina vaihtelevasti paikalta kaivettua maata, kiviä, puuta ja tiiliä. Välillä muuri pääsi rappeutumaan, kunnes se rakennettiin pääosin uudestaan 1368–1644 hallinneen Ming-dynastian aikana.

Ming-muurin rakentamiseen käytettiin kiven lisäksi erittäin kestäviä tiiliä ja laastia, jollaisia Euroopassa ei osattu valmistaa vielä satoihin vuosiin. Sadattuhannet sotilaat, talonpojat ja rangaistusvangit uurastivat työssä, jossa menehtyneet haudattiin muurin alle. Pisimmillään yli 6000 kilometrin mittainen (huomattavasti isompiakin lukuja on tosin – laskenta- ja arviointitavasta riippuen – ilmoitettu) muuri kiemurtelee vuoristoisessa maastossa paikoin jopa 70 asteen kulmassa. Muurin korkeus vaihtelee maaston mukaan seitsemästä kuuteentoista metriin. Leveydeltään muuri, jolla viiden ratsukon tai vaihtoehtoisesti kymmenen miehen piti mahtua liikkumaan rinnakkain, on 6–8 metriä. Paikoitellen muuri on kaksin- tai jopa kolminkertainen ja siinä on säännöllisin välein torneja ja portteja. Pienissä torneissa palveli noin kuuden miehen osasto, samalla kun suuremmissa linnoituksissa saattoi majailla jopa tuhat miestä. Sopivien välimatkojen päähän rakennettiin tähystystornit, joista merkkitulin, -savuin ja ratsulähetein kiidätettiin viestiä vihollisen liikkeistä. Merkkien tuli näkyä aina vähintään kahteen seuraavaan torniin asti.

Mantšujen Qing-dynastian (1644–1911) tultua valtaan Kiina ulottui myös muurin pohjoispuolelle, jolloin muuri menetti puolustuksellisen merkityksensä. Tarpeettomaksi käyneen muurin ylläpito lopetettiin ja sen annettiin rauhassa rapautua, kunnes se 1900-luvulla nostettiin tärkeäksi kansalliseksi symboliksi. Nykyään muuria on taas kunnostettu ja se on yksi Kiinan suosituimmista matkailukohteista. Suosituimpia vierailupaikkoja ovat vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Pekingistä sijaitsevat Badalingin ja Mutianyun osuudet – molemmat tuttuja myös Puhumattomalle miehelle. Hyvin säilynyt Badaling rakennettiin suurimmaksi osaksi 1500-luvulla lähes kokonaan graniitista; vähän kauempana sijaitseva Mutianyun osuus on hieman vanhempaa perua. Muuri liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1987.

Kiinan muurin on joskus väitetty olevan ainoa ihmisen tekemä rakennelma, joka näkyisi avaruudesta paljaalla silmällä. Väite on kuitenkin myytti, joten ainakaan Kiinan muurin takia ei kannata ryhtyä avaruuslentoa buukkaamaan.