Puhumaton mies oli vasta poikanen, kun hän oppi koulussa, että Intian Agrassa sijaitseva Taj Mahal on maailman kaunein rakennus. Seuraavina vuosikymmeninä hän törmäsi samaan väitteeseen niin monta kertaa, että – niin epäilevä tuomas kuin onkin – huomasi alkaneensa pitää sitä jonkinlaisena faktana. Niinpä hänen odotuksensa olivatkin korkealla, kun hän lopulta matkusti ensimmäistä kertaa Intiaan tuota ihmettä katsomaan.

Suurmogulien hallitusaika (1526–1707) tuotti Intiaan näyttävää arkkitehtuuria, kauniita puutarhoja ja hienostunutta taidetta, jossa yhdistyivät intialaiset ja persialaiset perinteet. Moguliarkkitehtuurin koko kehityskaaresta saa parhaiten kuvan Jamunajoen mutkassa Agrassa. Sieltä löytyy myös tyylin ehdoton huipentuma, koko maailman ylistämä rakkauden monumentti Taj Mahal. Moguliaika synnytti myös paljon koskettavia, surullisia ja uskomattomia tarinoita, jollainen liittyy tietenkin myös Taj Mahaliin.

Kun vuosina 1627–58 hallinneen Shah Jahanin lempivaimo Mumtaz Mahal – ”palatsin valittu” (persialaisen prinsessan oikea nimi oli Arjumand Banu Begum) – vuonna 1630 kuoli synnyttäessään parin neljättätoista lasta, hallitsija murtui. Hän vetäytyi vuodeksi suremaan, pidättäytyi ylellisyyksistä ja ryhtyi sitten yhdessä hovinsa parhaimpien arkkitehtien kanssa suunnittelemaan rakkaimmalleen mausoleumia, jollaista ei ollut ennen nähty. Alueen valmistelu- ja rakennustyöt aloitettiin jo vuonna 1631, ja työhön osallistui mestareita ja käsityöläisiä niin Euroopasta, Keski-Aasiasta kuin Intiastakin. Ensimmäinen Mumtazille omistettu muistoseremonia valmiissa mausoleumissa päästiin pitämään vasta vuonna 1648. Kokonaisuudessaan kompleksi puutarhoineen ja muine rakennelmineen valmistui vuonna 1653.

Taj Mahal kohoaa näköetäisyydellä Agran linnasta, laajalla kaksikerroksisella korokkeella, paratiisia symboloivassa suorakulmaisessa puutarhassa. Punertavaa hiekkakiveä olevan alemman terassin toisessa päässä on samasta materiaalista rakennettu moskeija ja toisessa sen ”peilirakennus”, jonka tehtävänä on vain ylläpitää esteettistä harmoniaa. Keskellä on valkea marmorikoroke, jonka kulmista kohoaa neljä valkeaa 40 metriä korkeaa koristeminareettia. Minareetit rakennettiin kallistumaan hieman ulospäin, etteivät ne maanjäristyksen sattuessa kaatuisi mausoleumin päälle.

Marmorijalustan keskellä hohtaa itse Taj Mahal, jolle valoa heijastava marmori sekä valon ja varjon vuoropuhelu sen kuperilla ja koverilla pinnoilla antaa taianomaisen aineettomuuden tunnun. Mausoleumin seinät on koristeltu Koraanin säkeillä, jotka on tehty upottamalla mustaa marmoria valkoiseen, sekä kaiverruksin, reliefein ja jalokiviupotuksin toteutetuilla kukka-, kasvi- ja maljaornamenteilla. Rakennuksen täydellinen sopusuhtaisuus, tyylikkyys ja yksityiskohtien loistelias viimeistely hakevat vertaistaan.

Kun Shah Jahan sairastui, hänen neljä poikaansa aloittivat verisesti päättyneen valtataistelun. Sotilaana taitava Aurangzeb teki veljistään selvää ja pani isänsä kotiarestiin Agran linnoituksen palatsiin. Siellä Shah Jahan vietti viimeiset vuotensa tyttärensä Jahanaran kanssa. Palatsin kahdeksankulmaisesta tornipaviljongista hän saattoi katsella Jamunajoen toisella puolen hohtavaa Taj Mahalia, josta hän itsekin oli saava viimeisen leposijansa rakkaan lempivaimonsa Mumtazin rinnalta.

Mutta mitä Puhumaton mies sitten ajatteli nähdessään maailman kauneimmaksi oletetun rakennuksen ensimmäistä kertaa? Johtivatko korkealle viritetyt odotukset pettymykseen vai vahvistiko kokemus ”faktan”? Eivät johtaneet ja kyllä vahvisti. Wau-arkkitehtuuri oli moguleilla hallussa. Kyllä siinä kelpaa silmiään lepuuttaa.