Kumanon koskematon vuoristo kätkee sisäänsä kaikin aistein koettavia, jättiläismäisten puiden, jylhien kielekkeiden ja tiheän kasvuston keskellä kiemurtelevia polkuja. Muinaisia pyhiinvaellusreittejä pitkin ovat vuosisatojen ajan kulkeneet niin buddhalaismunkit, hovista karkotetut ylimykset kuin kaikenlaiset pyhimyksetkin. Erään zenmestarin kerrotaankin tokaisseen: ”Jos puu kaatuu Kumanon metsässä mutta kukaan ei kuule rysähdystä, minkälaisen äänen se oikein synnyttää?” Puun kellahtaminen taitaa kuulostaa kunkin korvassa hieman erilaiselta, mutta nykyisin Kumanon metsätaipaleita kulkevien ihmisten äänet paljastavat, että puiden katveessa vaeltelussa on kyse metsäkylpyjen ottamisesta (shinrin-yoku), sillä onhan metsäterapian todettu edistävän henkistä ja fyysistä hyvinvointia.

Kumano ei olisi kuitenkaan säilynyt luonnontilaisena ilman alueella syntynyttä Minakata Kumagusua (1867-1941). Tämä omintakeinen luonnontieteilijä sairasteli lapsena ja sai papilta nimekseen karhua (kuma) ja kamferipuuta (kusu) tarkoittavat merkit. Kumagusu kiinnostui jo nuorena kasveja, eläimiä ja ihmisiä yhdistävästä luonnosta. Reputettuaan yliopiston pääsykokeen, hän muutti Yhdysvaltoihin ja kävi aina Floridaa ja Kuubaa myöten keräämässä kasvinäytteitä. Vuonna 1892 hän siirtyi Lontooseen ja sai julkaistua ensimmäisen artikkelinsa arvostetussa Nature-lehdessä. Kumagusu istui päivät British Museumin kirjastossa ja sai pian huomiota poikkeuksellisen lahjakkaana luonnontieteilijänä. Mutta vuonna 1898 hän löi japanilaisia halventanutta brittimiestä ja sai porttikiellon museoon. Kumagusu päätti palata kotiin neljäntoista ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen.

Vaikka Kumagusu oli julkaissut tutkimuksiaan arvostetuissa lehdissä, hän ei ollut hankkinut yliopistotutkintoa, ja niinpä hän sai Japanissa kylmäkiskoisen vastaanoton ja joutui vetäytymään kotiseudulleen. Kumagusu asettui Nachi taisha-pyhäkön viereiseen Osakayan majataloon ja alkoi kerätä vuorilta jäkäliä ja limasieniä. Iltaisin hän tutki näytteitä mikroskoopillaan ja laati tutkielmia uusista lajeista. Hän myös luki buddhalaisia kirjoituksia ja lähetti eräälle munkille yli kymmenmetrisen kirjeen, jossa hän kyseenalaisti modernin tieteen perustan ja hahmotteli buddhalaiseen ymmärrykseen perustuvan tieteen mahdollisuuksia. Kumagusun mukaan moderni tiede kykenee selittämään luontoa vain suoraviivaisen syy-seuraus-suhteen kautta, vaikka luonto on luonteeltaan huomattavasti monimutkaisempi kokonaisuus. Buddhalainen näkemys, jonka mukaan kaikki ilmiöt muodostuvat yhteen kietoutuneen syy-seuraus -verkoston myötä, tarjosi Kumagusun mielestä huomattavasti moniulotteisemman tavan ymmärtää maailmaa. Tulevaisuuden tieteeksi kutsumaansa näkemystä Kumagusu kuvasikin omintakeisin mandaloin ja kaavioin – ja nykyisin Kumagusun onkin todettu osuneen oikeaan.   

Tanabeen kotiutunut Kumagusu jatkoi tutkimuksiaan limasienten ja kansanuskomusten parissa. Vuonna 1906 hän avioitui paikallispyhäkön papin tyttären kanssa ja sai lapsia. Samana vuonna Meiji-hallinto päätti, että pienet paikallispyhäköt on lakkautettava ja jumalat (kami) yhdistettävä osaksi modernin valtiovallan alaista pyhäkköverkostoa. Koska pienet paikallispyhäköt sijaitsivat luonnontilaisissa metsiköissä, Kumagusu ymmärsi, että niiden purkaminen tarkoittaa kaupallisten hakkuiden aloittamista ja metsien tuhoamista. Kumagusu hyökkäsi valtiovaltaa vastaan ja levitti tietoa Kumanon alueen monimuotoisesta luonnosta. Vähitellen hänen näkemyksensä saivat kannatusta, mutta kun hän vuonna 1910 riehaantui paikallisviranomaisten järjestämässä hakkuita käsittelevässä tilaisuudessa, hänet pidätettiin. Vankilassakaan Kumagusu ei antanut periksi, vaan jatkoi limasienien tutkimista ja luonnonsuojelua vaativien pamflettien kirjoittamista. Lopulta pienet pyhäköt päätettiin säilyttää itsenäisinä, Wakayaman lääni aloitti ensimmäisen luonnonsuojeluohjelmansa ja Tanaben edustalla oleva Kashiman saari suojeltiin. Suurimman tunnustuksen ponnisteluistaan Kumagusu sai vuonna 1929, kun häntä pyydettiin pitämään esitelmä limasienien tutkimusta harrastavalle keisari Shōwalle (Hirohito). Kumagusu nousi taistelulaiva Nagaton kannelle ja kaivoi esiin karamellilaatikoihin pakkaamansa näytteet. Kohtaamisesta vaikuttunut keisari sepitti muistoksi:   

sateen pieksämää Hirvisaarta                    ame ni keburu

katsellessani ajattelen                                kashima wo mite

Voimien maan synnyttämää                      kii no kuni no umishi

etelänpuoleista karhua kamferipuussa      minakata kumagusu wo omou

Kii-Tanabessa sijaitsevan hotellimme ikkunasta avautuu näkymä niin Hirvisaarelle (Kashima) kuin myös voimien maaksi kutsutun Kumanon vuorille. Kumpikaan niistä ei olisi säilynyt luonnontilaisena ilman etelänpuoleista (Minakata) karhua (kuma) kamferipuussa (kusu).

On aika ottaa kunnon metsäkylpy.

 

 

Miika Pölkki on matkaisäntänä Japani pintaa syvemmältä -erikoismatkalla 7.–18.11.2018.