Olympian matka Venäjän halki kestää yhteensä kymmenen päivää. Tuossa ajassa matkustetaan yli 5000 kilometriä junalla ja vieraillaan kuudessa erilaisessa kylässä ja kaupungissa. Itse liityin ryhmän matkaan pari päivää myöhässä, minkä takia en päässyt tutustumaan ollenkaan Baikaljärven alueeseen. Vaikka vietin Siperiassa vain muutaman päivän, sain alueesta todella monipuolisen kuvan. Junasta käsin pystyi nauttimaan kauniista luonnosta ja puutalokylistä. Mielenkiintoisilla päiväretkillä taas pääsi tutustumaan tarkemmin suurempiin kaupunkeihin.


Puut hehkuivat ruskan väreissä harmaasta säästä huolimatta.

Kahden ensimmäisen päivän aikana ryhmä oli ainakin tutustunut Baikalin limnologiseen museoon, noussut maisemahissillä ihastelemaan järveä yläilmoista, ylittänyt sen myrskyävällä ilmalla ja rohkeimmat uskaltautuneet jopa pulahtamaan sen virkistäviin aaltoihin. Muu ryhmä vietti myös ensimmäisen yönsä Zarengold-junan kyydissä matkatessaan Baikaljärveltä kohti Irkutskia. Tuota Circum Baikalin rataosuutta pidetään yhtenä koko Trans-Siperian kauneimmista, ja matkustajat näkivät tuolla osuudella muun muassa upean ruskamaiseman, joka peittyi valkeaan ensilumeen.


Kaunis Vapahtajan kirkko Irkutskissa.

Itse liityin ryhmän mukaan Irkutskissa, jossa tutustuimme värikkäisiin ortodoksikirkkoihin ja kauniiseen ulkoilmamuseoalueeseen 130 Kvartaliin. Irkutsk on reilun 500 000 asukkaan kaupunki, jonka läpi virtaa vuolas Angara-joki. Sitä on kutsuttu jopa Siperian Pariisiksi ja kaupungista näki, että se on menneillä vuosisadoilla ollut menestynyt kauppapaikka. Osa kaupungin rakennuksista oli kuitenkin päässyt pahasti rapistumaan Siperian ankarissa sääoloissa. Irkutskissa vietimme yön hotellissa, josta lähdimme rautatieasemalle seuraavana aamuna.


130 Kvartalin suloisia puutaloja Irkutskissa.

Edessä oli koko matkan pisin osuus junassa, kun seuraava pysähdyspaikkamme sijaitsi 1850 kilometrin päässä Novosibirskissa. Novosibirsk on Siperian suurin kaupunki ja Siperian liittovaltiopiirin hallinnollinen keskus. Se on moniin muihin Venäjän kaupunkeihin verrattuna nuori ja se näkyi myös sen yleisilmeessä. Vanhat rakennukset loistivat poissaolollaan ja kaupunkinäkymää hallitsivat modernit rakennukset ja tornitalot.


Novosibirskin upean oopperatalon kupoli on peräti 60 metriä leveä ja 35 metriä korkea.

Iloisen tervetuliaisseremonian jälkeen teimme Novosibirskissa lyhyehkön kiertoajelun, jonka aikana näimme muun muassa Ob-joen yli kulkevan sillan, jonka rakentamisen myötä koko kaupunki on saanut alkunsa. Ihastelimme myös Novosibirskin oopperataloa, joka on koko Venäjän suurin ja pääsimme ostamaan paikallisia herkkuja suuresta kauppahallista.


Novosibirskin kauppahalli oli täynnä herkullisia värejä, tuoksuja ja makuja.

Viimeinen pysähdyksemme Siperian puolella oli Jekaterinburgissa, joka sijaitsee Ural-vuorten itäisellä rinteellä Aasian ja Euroopan rajalla. Kävimme maanosien rajalla, jossa nautimme paikallisesta musiikista ja kuohuvasta kauniin aurinkoisessa säässä. Rajalta palasimme Jekaterinburgin keskustaan, jossa teimme kävelykierroksen. Keskusta-alue oli miellyttävä yhdistelmä uutta ja vanhaa sulassa sovussa.


Jekaterinburgin kävelykatu.

Jekaterinburg on surullisen kuuluisa siitä, että Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II perheineen teloitettiin siellä sijainneen Ipatjevin talon kellarissa vuonna 1918. Talo purettiin neuvostoaikana, mutta sen paikalle alettiin rakentaa vuonna 2000 kirkkoa, joka sai nimekseen Kirkko veren päällä. Kirkko on yksi Venäjän suurimmista ja toimii tärkeänä pyhiinvaelluskohteena monille. Vierailimme tuossa upeassa kirkossa ja sen alakerrassa sijaitsevassa museotilassa, jonne on koottu paljon materiaalia Romanovien perheestä.


Vaikuttava Kirkko veren päällä.

Siperiasta junamatkamme jatkui kahteen kiehtovaan pääkaupunkiin, Kazaniin ja Moskovaan. Niistä kerron lisää seuraavassa kirjoituksessani.

Lue Elisan edelliset blogit:
>>Siperian halki tilausjunan miellyttävässä kyydissä
>>Siperia opettaa?