Yli kolmentuhannen kilometrin päässä rannikosta Polynesian kolmion kaakkoisimmassa kulmassa sijaitsee tuliperäinen Pääsiäissaari eli Rapa Nui, josta vuonna 1888 tuli Chilen omaisuutta. Pääsiäispäivänä vuonna 1772 muuan hollantilaisalus laski ankkurin kapteeni Jacob Roggeveenin käskystä kummallisen saaren rantaan: rivi kivisiä hahmoja, pitkäkorvaisia miehiä, katsoi kaukaisuuteen saaren yli selkä merelle päin.

Osa näistä ilmeettömistä moaista oli alle kymmenmetrisiä, mutta onpa löydetty yli 20-metrisiäkin, joiden paino lähentelee peräti 300:aa tonnia. Joillekin on vielä lisätty ylimääräinen kivenlohkare pään päälle. Kaikkiaan kivisiä miehiä on noin 900. Rakennusmateriaali on saaren omaa laavakiveä ja on arveltu, että patsaat on pystytetty 500–1000 vuotta sitten, kenties pitkähkönkin ajanjakson kuluessa. Osa kivisistä hahmoista on kuulunut ahu-hautatasanteisiin, joihin suvun vainajien luut kätkettiin.

Pääsiäissaari on monessa mielessä mysteeri. Yksi ihmetyksen aihe on, miten niin suurten kivenjärkäleiden työstäminen on sen ajan menetelmillä oikein onnistunut. On arvioitu, että patsaan valmistamiseksi keskimäärin sadan tonnin painoisesta kivenjärkäleestä 20 kivenhakkaajaa on saanut ahertaa vuoden, ja kun patsasta on liikuteltu, on sata riuskaa miestä saanut ponnistaa voimansa äärimmilleen ja sittenkin kivi on kulkenut vain satakunta metriä päivässä palmutukkien päällä.

Toinen suuri arvoitus on ollut se, keitä nämä taitavat kivirakentajat alun perin oikein olivat. Polynesialaiset ovat aina olleet hyviä purjehtijoita ja asuttamisen suunta on kulkenut Uudesta Guineasta kauemmaksi itään – ehkä Pääsiäissaarelle saakka. Viimeisin tutkimustieto asettuu vahvistamaan tätä teoriaa ja selittää patsaat polynesialaisiksi hautafiguureiksi. Pitkään on kuitenkin elänyt toinenkin teoria, jonka mukaan Pääsiäissaaren asukkaat tulivat päinvastaisesta suunnasta – Etelä-Amerikasta, kuten Thor Heyerdahl koetti todistaa.

Kun hollantilaiset tulivat saarelle, ei jäljellä ollut kuin pieni joukko köyhiä kannibaaleja. Kivisen kansan synnyttäneestä vauraudesta ei ollut jälkeäkään. Tänään Pääsiäissaarella asuu kolmisentuhatta ihmistä – etupäässä pääkaupungin Hanga Roan alueella – ja he elävät miltei yksinomaan matkailusta. Patsaiden ohella saarella voi tutustua erikoiseen tulivuorimaisemaan ja luonnollisesti myös paikallisten ihmisten jokapäiväiseen elämään.

Yksi Pääsiäissaaren mysteereistä on sen oma kirjoitus, ainoa polynesialainen kirjakieli, rongorongo. Siitä on jälkiä puutauluissa ja kalliopiirroksissa. Kielessä erotetaan yli 14 000 erilaista merkkiä, mutta avain kielen tulkitsemiseksi on yhä löytämättä. Joitain merkkejä pystytään toki tunnistamaan, mutta vielä ollaan todella epävarmoja siitä, olivatko puutaulut muistilappuja seremonioita varten ja koostuuko kieli tavuista, kuvista vai sanoista vai kenties näistä kaikista. Pääsiäissaaren patsaat eivät puhu.

Pääsiäissaaren mysteerit puhuttelevat myös Puhumatonta miestä, joka ei kuitenkaan ole vielä henkilökohtaisesti päässyt tapaamaan näitä kivisiä puhumattomia miehiä.