Käväisimme Keralassa. Se on Intian osavaltioista vehrein, kuumin ja kostein. Riisi kasvaa, kumipuut kukoistavat, teepensas ja kaakaopuu viihtyvät ja maustepolulla kohtaa kaikki korvapuustista ja joulupiparista tutut terästäjät kanelista inkivääriin ja neilikkaan. Vanha sanonta ”kun Keralassa survaisee kävelykepin maahan, se kohta jo versoo, kukkii ja kantaa hedelmää”, pitää lähestulkoon paikkansa.

Komeimmin kukoistaa kookospalmu, jonka mukaan osavaltio on tiettävästi saanut nimensäkin, ”kera” kun tarkoittaa juuri kyseistä palmua ja Kerala on tietysti paikka, missä sitä kasvaa. Sanskritintaitoinen ystäväni neuvoi meitä lausumaan nimen pitkänä ”Keerala”, mutta kovin suomalaiselta tuo Intian trooppisin kolkka silti kuulostaa – melkein kuin Kerava, tai kenties ”Keerava”?

Kerala on kuuluisa ayurveda-hoidoistaan. Ikivanhaan intialaiseen parantamisen ja terveellisen elämäntavan traditioihin kouluttautuneet lääkärit ja hierojat perehdyttivät suomalaisia ayurvedan salaisuuksiin. Opimme, että muun muassa virheellisestä ravinnosta aiheutuneet ruumiinnesteiden tasapainon häiriöt saattavat aiheuttaa sairauksia ja puutostiloja. Jos kehossamme on liian paljon tai liian vähän ’vataa’, ’kaphaa’ tai ’pittaa’, ovat asiamme enemmän tai vähemmän huonosti.

Sanskritiin vihkiytymätön matkanjohtaja tosin kuuli alussa termit väärin, mutta ymmärsi kuitenkin itse asian oikein: jos vatsan alueella on liikaa pitsaa, saattaa vaikeuksia tulla eteen niin terveyden kuin kiristävän housunkauluksenkin kanssa. Asia tuli todistetuksi ronskin hierojatädin käsittelyssä.


Ayurveda-hoito

Kochin kaupungin kauppakujalla etsiskelin pientä puotia, mihin olin eksynyt kymmenen vuotta sitten. Kauppaa piti yllä merimiesten leskien säätiö ja kauppatavarana oli pitsi. Siellä puoti vieläkin oli, jopa vähän toimitilaansa laajentaneena. Kaiken kokoisia pöytäliinoja ja lautasliinoja. Ohuenohutta puuvillaa. Applikaatioita, revinnäistöitä, kirjailuja. Leveää pitsiä ja kapeaa pitsiä. Isoille pöydille ja pienille pöydille. Pikkuleipien alle kakkuvadille. Ruusukkeeksi taskunsuuhun. Jopa kirjanmerkiksi rukouskirjan väliin. Kaikki esillä oleva hohtavan valkeaa ja höyhentäkin kevyempää.

Tiskin takana ei seisonut yksikään merimiesten leskistä vaan Thomas, joka oli ottanut säätiön asian ja kaupanteon omakseen. Kun hän kuuli, että tulin Suomesta, hän kaivoi tiskin alta kehystetyn sanomalehtiartikkelin, jonka tunnistin olevan Satakunnan Kansasta. Thomas halusi tietää, mitä lehdessä sanottiin. Minä käänsin ja sain samalla olla todistamassa yhtä herttaisimmista kulttuurien kohtaamisesta kertovista tarinoista matkanjohtajan työni aikana.

Artikkeli kertoi Rauman pitsiviikoista ja niiden vieraaksi tulleesta kaukaisen Intian kaukaisessa kolkassa asuvasta pitsimestarista. Jutun yhteydessä oli monta kuvaa, joissa keralalainen merimiehen leski nypläsi pitsiä yhdessä raumalaisten nyytinkimestarien kanssa. Yhteinen kieli näytti löytyvän helposti nypläystyynystä ja nypylöistä.


Tuliaisena tuotu pitsiliina Kochin kaupasta.

Irmeli Repo

Kaikki Intian matkat >