Kun kerroin tutuilleni lähteväni junamatkalle Siperian halki, heistä lähes jokainen reagoi samalla tavalla. Hämmästynyt ilme kasvoillaan he kysyivät: "Siperiaanko? Miksi ihmeessä? Toivottavasti pääset sieltä vielä poiskin. Kyllä Siperia varmasti opettaa!" 

Minulla, kuten monilla tutuillanikaan, ei ollut juuri aiempia matkakokemuksia itärajan taakse. Niinpä mielikuvamme tuosta valtavasta naapurimaastamme perustuivat pitkälti uutisiin, historiankirjoihin, kuulopuheisiin ja uskomuksiin. Venäjä on jo kokonsa puolesta jotakin niin suurta, että sitä on hyvin vaikea käsittää.

Yleensä pyrin lähtemään uusin matkakohteisiin mahdollisimman ennakkoluulottomasti, mutta Venäjän suhteen se oli melko haastavaa. Uskon, että lähes jokaisella suomalaisella on jonkinlainen mielikuva Venäjästä pitkästä yhteisestä historiastamme johtuen. Minulla, kuten monilla tuttavapiirissäni, tuo kuva linkittyy vahvasti Neuvostoliiton aikaan. Ennen matkaa mielessäni pyörivät valtavat betoniset lähiöt, ränsistyneet hökkelit, gulag-vankileirit ja ankara luonto. Syyssäiden ollessa Suomessa kauneimmillaan katselin kauhuissani säätiedotuksia, jotka lupasivat Siperiaan jopa lumisadetta. 

Tätä odotin näkeväni Siperiassa.
Tätä odotin näkeväni Siperiassa.

Ehkä juuri näistä ennakkoluuloistani ja epäilyksistäni johtuen sain kokea yhden matkailuhistoriani suurimmista yllätyksistä tuon reissun aikana. Siitäkin huolimatta, että matkaan mahtui myös niitä rumia betonilähiöitä, ränsistyneitä hökkelikyliä, sadetta, tuulta ja jopa sitä lunta. Niiden lisäksi sain nauttia upeista kaupungeista, mielenkiintoisesta historiasta, kauniista arkkitehtuurista, ystävällisistä ihmisistä, herkullisista ruuista, vodkasta, musiikista, värikkäistä kirkoista, ruskan väreissä hehkuvasta taigasta ja monesta muusta ainutlaatuisesta elämyksestä.


Siperiasta löytyy myös todella kaunista arkkitehtuuria. Tämä kuvan rakennus kuului ennen rikkaille kauppiaille. Nykyään Putin majoittuu siinä vieraillessaan Jekaterinburgissa.

Noista kaikista kokemuksistani kerron tulevissa teksteissäni, joten valmistaudu ottamaan mukava lukuasento ja lähtemään tuhansien kilometrien mittaiselle nojatuolimatkalle halki valtavan Venäjän. 

Ehkä joku vielä miettii, opettiko se Siperia sitten mitään.
Ehdottomasti! Tässä tärkeimmät 10 asiaa, jotka Siperia minulle opetti.

1. Älä usko ennakkoluuloihin. Mene mieluummin kokemaan ja näkemään asiat itse, ja muodosta mielipiteesi vasta sen jälkeen.


Uutta ja vanhaa sulassa sovussa Leninin valvonnassa.

2. Venäjää, kuten mitään muutakaan maata, ei voi käsittää yhtenä kokonaisuutena. Pelkästään yhden viikon aikana sain kokea kymmeniä sen eri puolia, ja silti lukemattomia puolia jäi vielä näkemättä.

3. Venäläiset ihmiset ovat ystävällisiä, avoimia ja vieraanvaraisia. Vaikka yhteistä kieltäkään ei aina ollut, niin lähes kaikki kohtaamiseni paikallisten kanssa olivat myönteisiä.

4. Ortodoksinen uskonto näkyy vahvasti Venäjällä ja kultakupoliset kirkot ovat keskeinen osa lähes jokaista kylää ja kaupunkia. Kirkossa käyvät niin nuoret kuin vanhatkin.


Värikäs Bogoyavlensky Katedraali Irkutskissa.

5. Venäjän kieltä ei opi yhdessä viikossa. Eikä ehkä kahdessakaan.

6. Venäläisillä ihmisillä on hyvin mielenkiintoisia näkemyksiä Venäjän historiasta, neuvostoajasta, tsaareista ja presidenteistä. 

7. Maisemien ihailu junan ikkunasta on parasta mahdollista meditaatiota. Tätä sain harrastaa matkan aikana tuntitolkulla.


Siperian ruskaloistoa.

8. Syyskuun lopussa Siperiaan kannattaa pakata mukaan lämmintä ja vedenpitävää vaatetta. Siperian sääolot muuttuivat ihan hetkessä. Samana päivänä saattoi sataa lunta, vettä ja paistaa aurinko. Tuuli oli välillä purevan kylmä, eikä toppatakkikaan olisi ollut toisina päivinä yhtään liioittelua.

9. Ruoka ja etenkään vodka ei lopu Venäjällä. Ateria koostui yleensä alkupaloista, keitosta, lämpimästä ruuasta ja jälkiruuasta. Ja aina löytyi hyvä syy vodkalle.


Junan henkilökunta järjesti meille pitkän junamatkan piristykseksi vodkamaistiaiset, jotka nautittiin kaviaarin ja muiden herkkujen kanssa.

10. Junassakin voi harrastaa liikuntaa. Päästäkseni hytistäni junan ravintolavaunuun minun piti kulkea seitsemän vaunuosaston läpi avaten ja sulkien yhteensä 28 ovea. Ja sama matka tietysti takaisinpäin.

Seuraavassa tekstissäni kerron tarkemmin Zarengold-junasta, jonka kyydissä matkasimme yli 5000 kilometriä. Pysykäähän siis mukana matkassa!