Ennen Siperian junamatkaa minua mietitytti monikin asia. Yksi suurimmista mietinnän aiheistani oli juna, jolla matkustaisimme yli 5000 kilometriä Venäjän halki ja jossa yöpyisimme monta yötä. Olin nimittäin aikaisemmin lukenut kertomuksia venäläisten junien palveluista ja olosuhteista. Niiden perusteella mielikuvani junamatkustuksesta maailman pisimmällä rautatiellä eivät olleet kovin hohdokkaita.

Yleensä Trans-Siperian rautatietä matkataan venäläisten junien kyydissä. Olympian matkalla juna on kuitenkin saksalaisen Lernidee-matkatoimiston omistama Zarengold-juna, joka on ollut tilausliikenteessä Siperian radalla jo lähes 30 vuotta. Sen asiakaskunta on kansainvälistä, junan henkilökunnasta suuri osa on venäläisiä. Juna tarjoaa helpon ja mukavan tavan matkustaa Siperian halki.

Siperian juna lähdössä Irkutskista
Junamme valmiina lähtöön Irkutskin rautatieasemalla.

Majoitus junassa oli kahden hengen standard-hytissä, jossa oli kaksi alavuodetta samassa tasossa (mitoiltaan noin 68x185 cm). Hytissä oli pieni pöytä sänkyjen välissä, vuodevaatteet ja pyyhkeet. Hytissä ei ollut kaappeja ja sen ainoat säilytystilat löytyivät sänkyjen alta ja katonrajasta. Siksi laukuksi kannatti ottaa pehmeä laukku, jonka sai näppärästi mahtumaan sängyn alle. Tässä hyttityypissä ei myöskään ollut pistorasiaa, mutta käytävällä oli 220 V pistorasiat, joissa sai tarvittaessa ladattua kännykkää tai kameraa. Superior-hytissä pistorasiat ovat ikkunapöydän alla.

Standard-hytti
Standard-hytti päiväasussa.

Päivisin sängyt toimivat sohvina ja illallisen aikana junan henkilökunta petasi ne yötä varten. Hytin oven sai sisäpuolelta lukkoon ja tarvittaessa konduktöörit pystyivät lukitsemaan oven myös ulkopuolelta. Itse en nähnyt tähän tarvetta, koska ystävälliset konduktöörit päivystivät vaunussa vuorokauden ympäri. Yöksi hytin sai pimennettyä täysin ja korvatulppien kanssa sain itse nukuttua hyvin junan keinuttaessa rauhoittavasti. Koska matkustimme idästä länteen päin useamman aikavyöhykkeen ylitse, sai lähes jokaisena junayönä yhden tai kaksi lisätuntia yöuniin. Aikamoista luksusta!

Yllätys junan hytissä
Tällainen selviytymispakkaus odotti hytissä.

Yhdessä vaunussa oli yhdeksän kahden hengen hyttiä ja konduktöörin hytti. Vaunun kummassakin päässä sijaitsi wc, joissa oli myös pesuallas. Wc:t siivottiin tunnin välein ja ne toimivat moitteettomasti (kuten junan vessoilla on yleensä tapana). Suihkuhuone sijaitsi myös meidän vaunussa ja sen jakoivat useamman vaunun matkustajat keskenään. Suihkuhuone oli todella tilava ja suihku toimi hyvin koko matkan ajan. Siellä oli myös shampoo ja suihkusaippua valmiina. Suihkuvuoro varattiin etukäteen ovessa olevasta listasta, jossa oli suihkuvuoroja 15 minuutin välein. Varaussysteemi oli toimiva ja itse pääsin suihkuun aina silloin, kun halusin.

Aamiainen Siperian tilausjunassa
Aamiaisella riitti valinnanvaraa.

Ryhmämme söi koko junamatkan ajan samassa ravintolavaunussa neljän hengen pöydissä. Ruokailujen aikana meistä pitivät huolta ihanat tarjoilijat Juri ja Svetlana, jotka kantoivat eteemme herkullisia venäläisruokia niin paljon, että paluumatka hyttiin tuntui aina vähän raskaammalta. Aamiainen junassa oli todella hyvä ja monipuolinen. Tarjolla oli aina leipiä, juustoja, leikkeleitä, kasviksia, hedelmiä, jogurtteja, myslejä ja pähkinöitä. Junassa aamiaisella tarjolla oli myös puuroa, munakkaita tai muuta lämmintä ruokaa. Lounaat ja päivälliset koostuivat lähes aina alkuruuasta, keitosta, pääruuasta ja jälkiruuasta.

Ruokailu Siperian junassa
Osa ruuista oli kuin taideteoksia.

Kaikki ateriat kuuluivat matkan hintaan ja kaikilla aterioilla sai juotavaksi vettä sekä teetä ja kahvia. Aamupalaan kuului myös mehu, kahvi ja tee. Jos halusi ruokajuomaksi jotain muuta, se merkittiin erilliselle juomakortille. Juomien hinnat olivat melko edulliset (viinit 2,50–4 €/lasi, vodka 2 €/5 cl, limut 1,90 €/tölkki). Juomakortti piti säilyttää koko matkan ajan ja juomat maksettiin viimeisen illan aikana käteisellä (euroilla tai ruplilla). Junassa oli myös erillinen baari, josta pystyi tilaamaan juomia ruoka-aikojen ulkopuolella. Myös omaan hyttiin oli mahdollista tilata ainakin teetä ja kahvia.

Siperian junan käytävä
Näitä käytäviä pitkin tuli huojuttua pitkässä letkassa aika monta kertaa matkapäivien aikana.

Junassa oli paljon erimaalaisia ryhmiä, joista suurin osa oli saksan- ja englanninkielisiä. Päivän aikataulu oli aina näkyvillä vaunun seinällä, josta saattoi helposti tarkistaa esimerkiksi ruokailuajat. Yleiset kuulutukset tulivat englanniksi ja saksaksi. Junamatkojen aikana keskusradiosta pidettiin myös useampia luentoja näillä kielillä. Olympian matkanjohtaja piti keskusradion kautta myös lähes päivittäin suomeksi luentoja mielenkiintoisista aiheista.

Kylämaisema Siperiasta
Ruskaisia kylämaisemia matkan varrelta.

Vaikka junassa vietettiin välillä pitkiäkin pätkiä, ei minulla käynyt ainakaan missään vaiheessa aika pitkäksi. Saatoin ihastella tuntikausia sängylläni maaten ohikiitäviä metsiä, peltoja, jokia, puutalokyliä, kaupunkeja, tehtaita ja juna-asemia.

Siperialaisia taloja
Useat siperialaiset talot oli maalattu kirkkailla karamelliväreillä.

Jos pelkkä maisemien katseleminen ja mielenkiintoisten luentojen kuunteleminen ei riittänyt päiväohjelmaksi, niin sen riittävyydestä huolehti ihanan eloisa junaoppaamme Anna. Hän piti meille matkan aikana kaksi venäjän kielen tuntia, vodkamaistiaiset kaviaarin ja muiden zakuskojen kanssa sekä teehetken ihanien herkkujen kera. Samalla hän tutustutti meitä venäläisiin tapoihin ja innosti meidät jäyhät suomalaiset mukaan venäläisiin seuraleikkeihin. Nämä kaikki ohjelmat olivat täysin vapaaehtoisia ja sisältyivät matkan hintaan.

Teehetki Siperian junassa
Teehetki venäläiseen tapaan.

Junassa pukeutuminen oli mukavan rentoa. Monesti menin syömään oloasussa tai farkuissa ja ainoastaan viimeisenä päivänä laitoin päälleni vähän siistimpää vaatetta. Junan henkilökunta oli todella ystävällistä ja heiltä sai aina apua tarvittaessa. Junassa oli myös lääkäri, jonka palvelut tulivat tarpeeseen, kun useampi matkustaja sairastui flunssaan matkan aikana. Junamatkustajien keski-ikä tuntui olevan melko korkea, mutta se ei minua haitannut. Kaikki matkustajat olivat pääasiassa todella mukavia ja aika kului rattoisasti heidän kanssaan jutellen ja matkakokemuksia vaihdellen.

 

Kaiken kaikkiaan Zarengold tarjosi oikein miellyttävät olosuhteet pitkälle junamatkalle Venäjän halki. Tuon matkan ehdottomia etuja oli myös se, että maisemia ei tarvinnut tyytyä katselemaan vain ikkunasta. Junamatkaan kuului useita pysähdyksiä mielenkiintoisissa kaupungeissa asiantuntevan paikallisoppaan ja suomalaisen matkanjohtajan opastuksella. Noista vierailuista kerron tarkemmin seuraavissa kirjoituksissani.

>>Lue Elisan edellinen blogikirjoitus: Siperia opettaa?
>>Lue Elisan seuraava blogikirjoitus: Monta näkymää Siperiaan
>>Lue Elisan viimeisin blogikirjoitus: Kaksi kiehtovaa pääkaupunkia - Kazan ja Moskova