Hyppää pääsisältöön

Taiwanin matkat

TAIWAN – Kiinan tasavalta

Kun Manner-Kiinassa perustettiin Maon johdolla Kiinan kansantasavalta vuonna 1949, sisällissodan kommunisteille hävinnyt Tšiang Kai-šekin johtama Kuomintang pakeni Taiwanille jatkamaan Kiinan tasavallan olemassaoloa. Tšiangin mukana Taiwaniin päätyi pari miljoonaa kiinalaista, mm. sotilaita, taiteilijoita ja intellektuelleja, sekä mittavat taideaarteet ja lähes koko Kiinan valtion kultavaranto.

Kaunis saari Kravun kääntöpiirillä

Vuonna 1517 portugalilaiset löytöretkeilijät, jotka siihen aikaan ainoina eurooppalaisina tunsivat meritien Kiinaan, saapuivat parinsadan kilometrin päässä Kiinan kaakkoisrannikosta sijaitsevalle saarelle. He ihailivat maisemallisesti upean saaren vehreitä metsiä ja rosoisia vuoria ja nimesivät sen, sangen osuvasti, Ilha Formosaksi eli kauniiksi saareksi.

Yli puolet Taiwanin pinta-alasta on metsän peitossa. Etelärannikolla näkee mangrovetiheikköjä, ylempänä akasia- ja laakeripuulehtoja, jotka vähitellen väistyvät havumetsän tieltä, kunnes noin 3 000 metrin korkeudessa puuttomat alppiniityt levittäytyvät vuorenhuippujen lomassa. Pohjoisia alankoja peittää trooppinen kasvillisuus palmuineen ja bambuineen.

Taiwanissa vallitsee subtrooppinen monsuuni-ilmasto. Talvet ovat enimmäkseen leutoja ja verrattain kuivia. Kesällä kostea ilmavirtaus tuo kaakkoismonsuunin runsaine sateineen, ja heinäkuusta syyskuuhun saarella esiintyy taifuuneja, jotka aiheuttavat toisinaan suuriakin vahinkoja. Keväisin ja syksyisin säät ovat lämpimiä ja suhteellisen poutaisia.

Väestö ja vallanpitäjät

Taiwan lienee saanut ensimmäiset asukkaansa Etelä-Kiinasta sekä Australian, Uuden-Guinean ja Indonesian suunnalta jo noin 15 000–10 000 eKr. Nykyisin pienenä vähemmistönä oleva alkuperäisväestö jakautuu pariinkymmeneen etniseen ryhmään, joiden kulttuureihin voi yhä tutustua joissakin vuoristokylissä ja asialle omistetuissa teemapuistoissa.

Kun Han-dynastian loppu koitti Manner-Kiinassa vuonna 220, maa oli jakautunut kolmeen kuningaskuntaan (Wei, Shu ja Wu). Niistä Wu valloitti Taiwanin vuonna 239. Seuraavina vuosisatoina mantereelta saapui monenlaisia kansanryhmiä, muun muassa pohjoiskiinalainen hakka-kansa. Kun mongolit valloittivat Kiinan ja perustivat Yuan-dynastian (1271–1368), lisää kiinalaisia, etenkin läheisestä Fujianin maakunnasta, pakeni Taiwanille.

Eurooppalaisista saarelle ehtivät siis ensimmäisinä portugalilaiset. Heitä seurasivat hollantilaiset, jotka saivat saaren hallintaansa vuonna 1624. Se olikin Jaavan ohella heidän tärkein kauppatukikohtansa Aasiassa, kunnes mantereella valtaan noussutta Qing- eli mantšudynastiaa (1644–1911) vastaan taistellut Ming-kenraali Zheng Chenggong (Koxinga) tunkeutui saarelle ja päätti Hollannin vallan Taiwanissa vuonna 1662. Lopulta Qing valtasi Taiwanin vuonna 1683 ja liitti sen Fujianin maakuntaan.

Vuonna 1895 Kiina joutui hävityn sodan jälkeen luovuttamaan Taiwanin Japanille, joka miehitti alueen ja hallitsi sitä seuraavat 50 vuotta. Japanin hävittyä toisen maailmansodan Taiwan palautettiin Kiinalle vuonna 1945. Tšiang Kai-šekin johtama Kuomintang julisti saarelle sotatilan ja perusti sinne Kiinan tasavallan vuonna 1949. Tšiang itse toimi Taiwanin presidenttinä aina kuolemaansa 1975 asti. Sotatilalaki kumottiin vasta vuonna 1987, minkä jälkeen maan hallinto ja poliittinen järjestelmä on hiljalleen demokratisoitunut.

Taiwan – eli Kiinan tasavalta – oli YK:n jäsen, kunnes maailmanjärjestö otti Kiinan kansantasavallan sen tilalle vuonna 1971. YK:n ”yhden Kiinan politiikan” mukaisesti vain harva valtio enää tunnustaa Taiwanin, jonka Kiina laskee yhdeksi maakunnistaan.

Pääsaaren lisäksi Taiwaniin kuuluu joukko pienempiä saaria. Kokonaispinta-alaltaan vain noin 36 000 neliökilometrin alueella on yli 23 miljoonaa asukasta, joista noin 98 % on kiinalaisia.

Poikkeuksellisen nopea talouskehitys

Taiwanin talouden kehitystä edesauttoivat japanilaismiehityksen aikana toteutettu maatalouden modernisointi sekä Kuomintangin Kiinasta paetessaan tuoma kultavaranto. Vielä 1960-luvulla Taiwan sai myös runsaasti kehitysapua, etenkin Yhdysvalloista. Maataloustuotteiden vienti veti, ja jo 1960-luvulla maan valuuttavaranto oli kasvanut niin suureksi, että sijoitettavaa riitti niin teräksentuotantoon kuin telakka- ja elektroniikkateollisuuteenkin. Niinpä jo seuraavalle vuosikymmenelle tultaessa maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta oli kuoriutunut nykyaikainen teollisuusvaltio.

1980-luvulla Taiwanissa alettiin panostaa huipputeknologiaan, ja pian yhä useammasta laadukkaasta kulutushyödykkeestä löytyi merkintä ”Made in Taiwan”. Yhdessä Hongkongin, Singaporen ja Etelä-Korean kanssa Taiwan kuuluukin ns. ”Aasian tiikereihin”, jotka rakettimaisesti nousivat maailman edistyneimpien talouksien ja rikkaimpien maiden joukkoon.

Pienellä saarella on paljon nähtävää

Taiwanissa käy vuosittain pari miljoonaa matkailijaa, joille kauniilla saarella on tarjota monta matkailuvalttia. Pääkaupunki Taipei on nykyaikainen ja kiireinen aasialaiskaupunki pilvenpiirtäjineen. Niistä korkeimmalle kurottaa – muutaman vuoden maailman korkeimman rakennuksen titteliäkin pitänyt – 509 metriä korkea Taipei 101. Merkittäviin nähtävyyksiin lukeutuu myös Tšiang Kai-šekin muistorakennus, jonka kaksikerroksisen hallin sininen katto tuo mieleen Pekingin Taivaan temppelin. Ehkä suurin ylpeilyn aihe on kuitenkin Taipein Kansallinen palatsimuseo, jonka merkittävyyttä Kiinan kulttuurille on verrattu Pariisin Louvren merkitykseen länsimaille. Monet museon mittaamattoman arvokkaista aarteista kuuluivat Kiinan keisarien kokoelmiin. Kun viimeinen keisari Pu Yi karkotettiin Pekingin Kielletystä kaupungista vuonna 1924, esineet pakattiin tuhansiin puisiin laatikoihin, joita myöhemmin kuljeteltiin halki Kiinan turvaan japanilaisilta miehitysjoukoilta. Vuonna 1949 Kuomintang toi niistä merkittävän osan mukanaan Taiwaniin.

Saaren keskiosan vuoristossa sijaitseva Sun Moon Lake (Auringon ja kuun järvi) on Taiwanin suurin järvi ja suosittu matkailukohde. Alueella on paljon nähtävää, muun muassa temppeleitä, luontopolkuja ja saaren alkuperäisheimojen kulttuurikylä. Taiwan on hyvin vuoristoinen saari, jonka korkeimmat huiput kohoavat lähes neljän kilometrin korkeuteen.

Itärannikon vetonaula on Hualienin kaupungin tuntumassa sijaitseva huikean kaunis Tarokon kansallispuisto. Siellä sijaitsevan 20 kilometriä pitkän Tarokon rotkon jyrkät seinät ovat luonnon muovaamaa marmoria. Alueella on metsien, vuorten ja upeiden kanjonien lisäksi tunneleita, temppeleitä, jokia, vesiputouksia ja kuumia lähteitä. Taiwanissa onkin runsaasti erilaisia kuumia lähteitä, osa luonnontilaisina, osa kylpylöiden hyödyntäminä. Japanilaiset toivat Taiwaniin kylpyläkulttuurinsa jo 1800-luvun lopulla, mutta Japanin vallan jälkeen kylpyläinnostus hiljalleen hiipui. Tällä vuosituhannella se on kuitenkin taas nostettu uuteen kukoistukseen.

Taiwanissa on tätä kirjoitettaessa yhdeksän kansallispuistoa, joista jokaisella on omat vetovoimatekijänsä. Niistä vanhin ja eteläisin on saaren eteläkärkeen vuonna 1984 perustettu Kentingin kansallispuisto, joka suojelee trooppisen sademetsän jäänteitä. Puistossa on myös vuoria, korallijärviä, luolia ja uimarantoja sekä runsas eläin- ja kasvimaailma.

Eteläisen Kaohsiungin suurkaupungin liepeillä sijaitsevan Lootusjärven rantojen lukuisat paviljongit ja temppelit ovat hyvinkin vierailun arvoisia.

Saaren koillisrannikolta taas löytyy hienoja rantoja monipuolisine vesiurheilumahdollisuuksineen sekä erikoisenmuotoisia, eroosion muovaamia kalliomuodostelmia, joista valokuvatuin tunnetaan nimellä ”Kuningattaren pää”.

Matkakalenteri