Hyppää pääsisältöön

Japanin matkat

Geishat, shintopyhäköt luonnonhenkineen ja buddhalaistemppelit patsaineen, hienostunut teeseremonia, ikebana eli kukka-asetelmien tekeminen, furokylpylät kuumien lähteiden äärellä, samuraiden ja shogunien linnat Himeijissä ja Nagoyassa ja sakura, kirsikankukkien hetken kestävä kukoistus ovat asioita, joita Japanin matkalla voi kohdata.

Japani:
Vinkkejä ja suosituksia

Yleistä Japanista

Japanin vanhan pääkaupungin Kioton pikkukujien puukortteleista Gionissa pujahtelee iltahämärissä kiireisiä geishoja matkalla töihin, emännöimään ystäväporukoiden ja liikekumppanusten tapaamisia. Ikivanhaan perinteen mukaiseen rituaaliin kuuluu henkevä keskustelu, saken tarjoileminen ja tanssi ja laulu samisenin säestyksellä. Kasvot on huolellisesti ehostettu valkoisella, jokainen monimutkaisen kampauksen hiussuortuva on paikoillaan ja kimonon värit vuodenaikojen mukaan valittu. Läheisen shintopyhäkön ovella joukko opiskelijoita kirjoittaa pääsykoetoiveitaan pieniin puisiin levyihin, jotka sitten ripustetaan pyhäkön puihin, jotta alueen kami eli jumaluus, henki, auttaisi tutkinnossa. Japanilaisen uskontoajattelun mukaan kami asuu kaikissa luonnonilmiöissä. Opiskelijajoukko kutsuu kamia käsiään taputtamalla. Kioto ja sen naapuri, entinen pääkaupunki Nara, ovat molemmat tunnettuja erityisesti vanhoista buddhalaistemppeleistään.

Geishat, shintopyhäköt luonnonhenkineen ja buddhalaistemppelit patsaineen, hienostunut teeseremonia, ikebana eli kukka-asetelmien tekeminen, furokylpylät kuumien lähteiden äärellä Hakonessa ja Gamagorissa, samuraiden ja shogunien linnat Himeijissä ja Nagoyassa ja sakura, kirsikankukkien hetken kestävä kukoistus, joita vanhat runoilijamestarit kuvaavat tanka- ja haikurunoissaan – kaikki tämä on perinteistään tiukasti kiinni pitävää Japania. Traditioista vanhin on tenno, keisari, Auringonjumalatar Amaterasun perillinen. Nykyinen keisari Akihito on krysanteemivaltaistuimen 125. hallitsija. Myös vuotuiset sadonkorjuujuhlat eli matsurit ovat ikivanha perinne. Hienoimmat niistä järjestetään Takayamassa, Japanin Alpeilla, missä kaupungin kapeilla kaduilla kuljetetaan monikerroksisia ja kauniisti koristeltuja puisia alttarivaunuja. Pikkukaupungin väkiluku kasvaa matsurin aikana puoleen miljoonaan.

Perinteisiin sitoutuneen Japanin rinnalla elää toinen, modernimpi, kiihkeämpi, kaupallisempi, teknisempi, ulospäin suuntautuva. Se kiitää shinkansen-luotijunina maan päällä ja risteilee kymmeninä metrolinjoina maan alla. Junat pysähtyvät sekunnilleen oikeaan aikaan ja sentilleen oikeaan paikkaan. Liukuhihnat kuljettavat valmisteilla olevia autoja Nagoyan naapurissa Toyotan tehtailla ja sushiannoksia Osakan tai Yokohaman pikaruokapaikoissa. Pilvenpiirtäjien metsiköt ja suuret valotaulut ovat tämän päivän Japania.

Metropoleissa kaupunginosien välille syntyy työnjakoa: Tokiossa elektroniikkaa haetaan Akihabarasta, kallista muotia Ginzalta, huvituksia Roppongilta ja nuorisokulttuurin anime-hahmoja Harajukusta, kun taas museot löytää Uenosta. Automaateista voi ostaa kymmentä erilaista kuumaa tai kylmää kahvia tai matkalle mukaan bento-aterialaatikon eikä viileälle wc-pytylle tarvitse istua, koska sekin lämmitetään mukavaksi.

Japanissa perinteinen ja moderni elävät rinta rinnan ja kohtaavat kaiken aikaa. Tokion ja Osakan pilvenpiirtäjäkolossien pihojen kätköissä kuljettaa bambuinen kouru raikasta vettä pieniin kivisiin altaisiin ja punottu olkiköyden pätkä erottaa kämmenen kokoisen sammaloituneen kadunkulman: tässä asuu kami. Ravintolatkaan eivät ole suuria valaistuja saleja vaan pieniä, hämäriä, oviverhojen eristämiä soppia, joiden keittiöissä valmistuvat perinteiset japanilaiset ruokalajit.

Vuoristojen rikkoman ja luonnonvoimien mahdin tuntevan Japanin historiassa ovat vuoroin eristyneisyyden, vuoroin avoimuuden kaudet vaihdelleet. Mahtavat shogun-sotapäälliköt ja heidän samurai-soturinsa ovat taistelleet keskenään ja toisinaan myös ulkoista, mereltä tulevaa vihollista vastaan, jotka ovat väliin olleet mongoleiden tapaan todellisia vihollisia, väliin taas kauppamiehiä ja vieraita uskontoja tyrkyttäviä pappeja. Saaret ovat antaneet asukkailleen turvaa, mutta myös eristäneet. Japanin historiassa maan yritys kurottautua saarelta mantereelle ja vielä sitäkin kauemmas päättyi tuhoisasti elokuussa 1945 kahden äänettömän salaman leimahdukseen Hiroshimassa ja Nagasakissa. Hiroshiman Rauhan puisto ja vaikuttava museo on omistettu atomipommien uhreille. Silloin, kuten niin monta kertaa aiemminkin katastrofeissa ja luonnonmullistuksissa, japanilaisten kyky kestää yhdessä koettelemukset heijastaa tuhatvuotista kokemusta siitä, kuinka arvaamattoman luonnon ja kansaa kohdanneiden onnettomuuksien kanssa tulee osata elää.

Matkakalenteri