Hyppää pääsisältöön

Tansanian matkat

Tansaniasta on moneksi: se on ihmiskunnan alkukoti, siellä on maailman tunnetuin luonnonsuojelualue Serengeti, siellä houkuttelee Afrikan korkeimman vuoren Kilimanjaron huippu kiipeilijöitä ja Sansibarin maustesaaren valkoiset hiekkarannat auringonpalvojia.

Tansanian suursafarimme tutustuttaa Tansanian upeimpiin kansallispuistoihin ja Sansibarin maustesaareen. Olli Marttilan erikoissafareilla päästään poikkeuksellisiin safarikohteisiin suojelualueiden parhaille paikoille.

 

Tansania:
Vinkkejä ja suosituksia

Tansaniasta neljä viidesosaa on suurta Itä-Afrikan ylänköä. Sillä sijaitseva UNESCOn suojelukohteeksi julistettu Serengetin kansallispuisto on jokaisen luontomatkailijan haave. Serengetin avoimet ruohotasangot, jokivarsien metsät ja kalliosaarekkeet, kopjet, ovat tuttuja lukuisista televisiodokumenteista. Silmänkantamattomalla savannilla voi loppuvuodesta nähdä satojatuhansia vaeltavia gnuantilooppeja, seeproja sekä savanni- ja isogaselleita. Avoin maasto suosii gebardin saalistustekniikkaa ja kopjet ovat erinomaisia tähystyspaikkoja runsaslukuisille leijonille. Ylväs kirahvi on Tansanian kansalliseläin ja maisemassa liikkuu myös useita antilooppeja, kuten impaloita, elandeja, kongoneita ja vesiantilooppeja. Akasia- ja makkarapuut elävöittävät avointa maastoa. Ngorongoron suojelualue on syntynyt mielenkiintoisella tavalla, kun pari miljoonaa vuotta sitten tulivuori romahti kasaan ja sen sisälle muodostui valtava kattilamainen alue. Nyt tämän kraatterin pohjalla elää tuhansia villieläimiä, parhaimmillaan jopa 25 000 suurta nisäkästä, joista harvinaisin on uhanalainen pensassarvikuono. Maapallon tihein petokantakin löytyy täältä. Kraatterin etelä- ja kaakkoisrinteillä kasvavat tiheät vuoristometsät. Ngorongoro on  maasai-kansan kotimaata. Luonnon suojeleminen on myös alkuperäiskansojen ja heidän kotieläintensä suojelemista. Ngorongoro ja Tarangiren kansallispuisto ovat osa suuren Turkista alkavan ja Mosambikiin päättyvän hautavajoaman itäistä haaraa. Kaunis, osin suoalueiden ja osin puu- ja pensassavannien peittämä Tarangire on tunnettu erityisesti norsuistaan, mutta myös apinanleipäpuista, jotka saattavat saavuttaa 3000 vuoden korkean iän ja pitää sisällään jopa 100 000 litraa vettä. Tansanian ”safaripääkaupunki” on Meru-vuoren kupeessa sijaitseva Arusha. Merun vuoristosademetsät ovat useiden kädellisten, kuten oliivipaviaanien, vihermarakattien ja mustavalkoisen guaretsan asuinaluetta. Safarimatkoilla Tansaniassa yövytään viihtyisissä lodgeissa ja hyvin varustelluissa safariteltoissa.

Tansania on ihmiskunnan vanhinta asuinaluetta. Mary ja Louis Leakey löysivät Oldupain rotkosta 1,75 miljoonaa vuotta vanhan ihmisfossiilin kallon, joka osoittautui kuuluvan rotevaetelänapinalle. 700-luvulla islam ja suahilinkielinen kulttuuri tulivat arabikauppiaiden myötä rannikolle ja saarille. Kun kilpajuoksu siirtomaista todella alkoi 1800-luvun loppupuolella, britit onnistuivat saamaan Omanin sulttaanilta Sansibarin saaret ja myöhemmin ensimmäisen maailmansodan jälkeen myös saksalaisilla olleen Tanganjikana tunnetun sisämaan. Tanganjika ja Sansibar muodostivat yhteisen Tansanian valtion vuonna 1964. Maan pirstaleista heimokarttaa on yhdistänyt omaehtoinen, köyhien kylien kehittämiseen pyrkivä sosialistinen ujamaa-aate. Maatalous työllistää suurimman osan trooppisen Tansanian kansalaisista. Suurin ja merkittävin kaupunki on Intian valtameren rannalla sijaitseva Dar es Salaam, vaikka virallinen pääkaupunki onkin keskellä maata sijaitseva Dodoma.

Tansaniaan suuntautuvan safarimatkan maustaa lopuksi rantaloma sulttaanien Sansibarilla, missä koskemattomat valkoiset hiekkarannat kutsuvat rentoutumaan. Arabikulttuurin ja islamin vaikutus on suuri erityisesti UNESCOn maailmanperintökohteessa Stone Townin vanhassa kaupungissa. Sen basaareissa tuoksuvat kaneli ja neilikka; rukouskutsut kaikuvat moskeijoista. Perinteiset dhowt kuljettavat tavaraa ja ihmisiä saaren ja mantereen välillä.

Tansanian ja Kenian rajaa vartioi Afrikan korkein tulivuori, Kilimanjaro. Sen luminen lähes 6000 metriin nouseva laki on kiehtonut ihmisiä vuosisatoja. Vuori syntyi kolme miljoonaa vuotta sitten maankuoren mullistuksissa ja on elossa edelleen. Tämä ”kylmää tuottava paholainen”, kuten paikallinen väki vuorta aikoinaan kutsui, tarjoaa vaeltajalleen suurta vaihtelua: muutamassa päivässä kiipeilijä siirtyy tropiikin helteestä talviselle jäätikölle. Matkan varrelle jäävät vuoristometsät ja saniaisia kasvava ”pilvimetsä”, jossa orkideat ja köynnökset suikertelevat puiden rungoilla. Kolmessa kilometrissä alkaa kanervanummi ja korkeiden villakoiden metsikkövyöhyke. Alpiininen ylänkö neljässä kilometrissä jättää kasvillisuudesta jäljelle vain jäkälät. Viiden kilometrin huippuvyöhykkeellä maata peittää jää. Nousu on hidasta, kun totutellaan korkeassa ilmanalassa liikkumiseen. Yöpyminen tapahtuu vaatimattomissa majoissa, joissa aterioista huolehtivat paikalliset apurit. He myös auttavat tavaroiden kantamisessa. Monelle vaellusmatkoista pitävälle Kilimanjaron valloitus on ainutlaatuinen ”kerran elämässä” -juttu.

Matkakalenteri