Yleistä Mosambikista
Portugalin ”merentakainen maakunta”
Mosambikin historian käänteet ovat muiden Afrikan maiden historiasta tuttuja - ensin alueelle tuli joukko bantukansoja, arabikauppiaat 1200 vuotta sitten ja sen jälkeen portugalilaiset Vasco da Gaman johdolla 1500-luvulla. Mosambikiin portugalilaiset myös jäivät ja ulottivat omat kauppareittinsä kauas sisämaahan. Berliinin kongressi siunasi 1885
Portugalin valtaoikeudet. Emämaassa valtaan nousi Mussolinin järjestelmää ihannoinut diktaattori de Salazar. Hän hallitsi köyhää Portugalia pitkään ja itsevaltaisesti eikä halunnut luopua siirtomaiden rikkauksista. Vasta vuoden 1975 neilikkavallankumous johti merentakaisten maakuntien Mosambikin ja Angolan itsenäistymiseen, jota oli tavoiteltu jo kymmenen vuotta Samora Machelin luotsaaman vapautusrintama Frelimon johdolla.
Marxilaisesta Machelista tuli maan ensimmäinen presidentti. Luonnonvarat ja tuotanto kansallistettiin, eri maiden valkoisia vastaan taiselevia järjestöjä tuettiin ja mittavat sosiaali- ja koulutusohjelmat pyörähtivät käyntiin. Neuvostoliiton antaman tuen romahtaminen 1990-luvulla notkautti pahoin ennestäänkin köyhän maan taloutta. Kollektiivitilat on jouduttu purkamaan ja on palattu perheviljelmiin. Hallituksen ja oikeistolaisen vastarintaliikkeen Renamon väliset taistelut, kuivuus ja suuret tulvat aiheuttivat yhden maailman suurimmista pakolaisongelmista. Puolitoista miljoonaa ihmistä pakeni etupäässä Malawiin, ja viisi miljoonaa joutui jättämään maan sisällä kotiseutunsa. Presidentti Machel kuoli vuonna 1986 epäselvissä oloissa lento-onnettomuudessa. Hänen leskensä avioitui sittemmin Etelä-Afrikan entisen presidentin Nelson Mandelan kanssa.
Lugandan ja Limpopon välissä
Mosambikin rannikko on vehreää alankoa. Pohjoisessa ja lännessä maa on ruohoista savannia, jota Malawin ”mutkassa” pirstovat vuoret. Pohjoisesta Lugandasta, Luriosta ja Sambesista etelään Saveen ja Limpopoon virtaavat suuret joet halkovat alankomaisemaa. Portugalilaiset löysivät erinomaisen luonnonsataman norsunluukauppansa tukikohdaksi, ja paikka sai löytäjänsä merenkulkija Lourenco Marquesin nimen. Myöhemmin Maputoksi muuttunut siirtomaatyylinen kaupunki on nykyisin miljoonan asukkaan kaunis ja vilkas pääkaupunki.
Tärkein satama on kuitenkin aina ollut Beirassa, Maputon pohjoispuolella. Sen kautta kulkee myös Sambian ja Zimbabwen kauppa, mistä Mosambik saa käyttömaksuina huomattavat tulot. Beiraa käyttivät jo arabikauppiaat ennen siirtomaaisäntien tuloa.
Mosambikin ilmasto on muualla trooppinen ja kostea, ylätasangolla kuivempi. Lämpimintä on tammi-helmikuussa, jolloin on myös sadekausi.
Maan viralliseksi kieleksi jäi portugali, mutta myös makuaa ja tsongaa sekä muita bantukieliä puhutaan hyvin yleisesti. Katolisuus on hiipumassa islamin tieltä, luonnonuskontojen kannattajia on kuitenkin edelleen eniten.
Kopraa ja kalastusta
Mosambik elää miltei yksinomaan maataloudesta ja kalastuksesta. Vientiin kasvatetaan mm. cashew-pähkinää, sisalia, kopraa, sokeriruokoa ja teetä. Suurin osa väestöstä asuu maaseudulla omavaraisviljelyn turvin. Kalastus tuottaa katkarapuja ja hummereita. Vuoriteollisuudesta saadaan bauksiittia, alumiinia ja kivihiiltä, joskaan maan mineraalivaroja ei ole vielä täysin kartoitettu eikä otettu käyttöön. Mosambik on edelleen köyhä maa ja sai myös Suomelta kehitysyhteistyörahaa vuoteen 2024 saakka.
