Hyppää pääsisältöön

Bhutanin matkat

Bhutanin pieni kuningaskunta Himalajan etelärinteellä Tiibetin kuivan ylängön ja Intian jokien halkoman vehreän alangon välissä suojelee omaa kulttuuriaan rajoittamalla matkailijoiden määrää ja pitämällä yllä vanhoja perinteitä esimerkiksi vaatetuksessa. Naiset pukeutuvat pitkään olkapäiltä kiinnitettyyn pukuun, kiraan. Miesten asuste on polvipituinen gho, löysän kimonon tyylinen, vyöllä sidottava takki. Myös omaa dzonghan kieltä arvostetaan suuresti.

Bhutanin matkalla tutustumme pääkaupunkiin Thimphuun, kansainväliseen Paroon ja vanhaan pääkaupunkiin Punakhaan.

Pääkaupunki Thimphun tunnelma on kiireetön: ei pikaruokapaikkoja, ei mainosvaloja, ei liikennevaloja. Alle 100 000 asukkaan kaupungin sydän on Trashichhoe dzong ja pääkadun varrella on rivi perinteiseen tyyliin rakennettuja pieniä kauppaliikkeitä, käsityöläisten pajoja ja ravintoloita. Eniten vilskettä on kuitenkin Parossa, jossa sijaitsee maan ainoa lentokenttä. Erityisen komea luostarilinnoitus on Punakhassa.

Bhutan:
Vinkkejä ja suosituksia

Yleistä Bhutanista

Bhutanin yli seitsemään kilometriin nousevien lumihuippuisten vuorten ja niiden väliin jäävien vehreiden laaksojen hallitsemassa maisemassa katse kiinnittyy majesteetillisiin valkeaseinäisiin luostarilinnoituksiin eli dzongeihin. Niiden ikkunan- ja ovenpielien koristelu hakee vertaistaan. Dzongeissa hoidetaan sekä maalliset, hallinnolliset asiat että uskonnolliset rituaalit ja koulutus.

Bhutan on tiibetinbuddhalainen valtio, ja uskonto on läsnä kaikessa. Vuoripurot pyörittävät valtavan suuria rukousmyllyjä ja maisemassa liehuvat tuhannet värikkäät rukousliput. Tiibetin alaisuuteen kuulunut Bhutan sai kuulla buddhalaisuudesta 700-luvulla Guru Padmasambhavalta eli Guru Rinpochelta, jota kunnioitetaan maan merkittävimpänä uskonnollisena hahmona. Hänen kerrotaan saapuneen seudulle tiikerillä lentäen ja lepuuttaneen ratsuaan Taksangin kolme kilometriä korkealla rinteellä.

Tämän päivän pyhiinvaeltajat ja matkailijat kiipeävät vuorelle rakennettuun Tiikerin pesäksi kutsuttuun luostariin. Ensimmäiset Tiibetistä paenneet munkit kuulivat Bhutanin laaksoissa ukkosen jyrisevän ja luulivat sitä lohikäärmeen ääneksi. Yli tuhat vuotta maata on kutsuttu Ukkoslohikäärmeen maaksi.

Kahden miljoonan asukkaan Bhutania johtaa kuningas, nuori Jigme Kesar Namgyel. Kansalaisista suurin osa saa toimeentulonsa maanviljelyksestä. Riisi kasvaa hyvin terassiviljelmillä, mutta valtion budjettia kartuttavat eniten tulot matkailusta ja vesivoiman myymisestä Intialle. Maailman köyhiin valtioihin kuuluva Bhutan on lakannut mittaamasta elämisen laatua kovissa valuutoissa: kansantuotteen korvaa täällä ’kansanonnellisuus’.

Pääkaupunki Thimphun tunnelma on kiireetön: ei pikaruokapaikkoja, ei mainosvaloja, ei liikennevaloja. Alle 100 000 asukkaan kaupungin sydän on Trashichhoe dzong ja pääkadun varrella on rivi perinteiseen tyyliin rakennettuja pieniä kauppaliikkeitä, käsityöläisten pajoja ja ravintoloita. Eniten vilskettä on kuitenkin Parossa, jossa sijaitsee maan ainoa lentokenttä. Erityisen komea luostarilinnoitus on Punakhassa. Maan hengellinen johtaja (Je khempo) muuttaa hoveineen tänne talvikuukausien ajaksi.

Matkakalenteri