Jos katselemme yksinomaan karttaa, voi olla vaikeaa nähdä, missä Eurooppa loppuu ja Aasia alkaa – oma maanosamme näyttää kovasti vain maailman suurimman mantereen läntiseltä niemimaalta. Mutta vaikka Euroopan maantieteelliset rajat – pohjoisessa Jäämeri, lännessä Atlantti ja etelässä Välimeri sekä idässä Venäjän kahtia jakava Uralvuoristo – toki tunnetaan, on Eurooppaan kuuluminen ollut aina enemmänkin historiallinen, kulttuurinen ja taloudellinen kuin maantieteellinen asia. Maanosamme on viime vuosikymmeninä käynyt läpi valtavia muutoksia ja nytkin niitä on jatkuvasti käynnissä. Miten uskomattoman monta kieltä, etnistä ryhmää ja kulttuurista erityispiirrettä Eurooppaan sisältyykään jo tänään, saati ottamalla mukaan myös historiallisen perspektiivin: maailman meriä valloittamaan lähteneet viikingit, maurien islamilaisen Andalusian, suuret löytöretket joiden seurauksena saatiin siirtomaat, Neuvostoliiton synnyn ja tuhon, maailmansodat, Berliinin muurin kaatumisen, uudet mutta samalla vanhat valtiot esimerkiksi Balkanilla ja tietysti idean yhtenäisestä Euroopasta – aina Islannin jäätiköiltä Ranskan Rivieralle ja Skotlannin nummilta Unkarin pustalle saakka.
