Yleistä tietoa Eswatinista
Eswatinin kuningaskunta tunnettiin vuoteen 2018 saakka Swazimaana. Kuningas Mswati III päätti vaihtaa nimen samalla kun maassa juhlittiin 50-vuotista itsenäisyyttä.
Harva afrikkalainen valtio on etnisesti yhtä yhtenäinen kuin tämä pieni ja eksoottinen kuningaskunta. Swazi-heimon osuus väestöstä on nimittäin lähes 95 %. Ihmiset puhuvat siswatin kieltä, jonka ohella käytetään myös maan virallista kieltä englantia ja jonkin verran zulua. Eswatinilla on idässä yhteistä rajaa Mosambikin kanssa, mutta muutoin se on kokonaan Etelä-Afrikan ympäröimä.
Maa alenee portaittain lännestä itään. Umbeluzi- ja Usutujokien syvät rotkot antavat ympäristölle jylhää kauneutta. Maisema on pääosin savannia, ja Eswatinissa onkin monia kansallispuistoja ja luonnonsuojelualueita. Näitä katsomaan houkutellaan matkailijoita, jotka muuten pysähtyvät yleensä vain pääkaupungissa Mbabanessa. Ilmasto Eswatinissa on subtrooppinen.
Isonveljen valvonnassa
Vaikka Eswatinin lipun keihäät, taistelusauva ja härännahkainen kilpi viittaavat swazi-heimon itselliseen ja uljaaseen menneisyyteen, on tosiasia, että pieni kuningaskunta on aina joutunut elämään isompien varjossa. Swazit tulivat ensin eteläiseen Afrikkaan Natalin alueelle vasta 1700-luvulla suuren bantuheimojen vaelluksen aikana. Vastassa olivat niin elintilaa vaativat zulut kuin hollantilaissyntyiset buuritkin. Nykyiselle asuinalueelleen swazit vetäytyivät vasta noin kaksisataa vuotta sitten. Vuonna 1894 silloinen Swazimaa liitettiin Transvaalin buuritasavaltaan ja brittien voitettua buurisodat siitä tehtiin Ison-Britannian suojelualue. Itsenäisyyden maa sai itsehallintovaiheen jälkeen vuonna 1968. Koska britit hallitsivat suurta naapuria Etelä-Afrikkaa, he laajensivat helposti vaikutusvaltaansa myös Swazimaan puolelle erityisesti sen jälkeen, kun maasta oli löydetty kultaesiintymiä ja myöhemmin asbestia. Myös valkoisten maanviljelijöiden oli helppo päästä käsiksi maan peltoihin ja metsiin. Etelä-Afrikan kauppasaarron aikana Swazimaa oli naapurin laillinen vientiväylä, vaikka kuningaskunta suhtautuikin kielteisesti rotusortoa vastaan taisteleviin mustiin eteläafrikkalaisiin. Edelleenkin Etelä-Afrikka on maan tärkein kauppakumppani. Eswatinista viedään sitrushedelmiä, tupakkaa ja sokeriruokoa sekä puutavaraa ja asbestia. Maassa harjoitetaan myös karjanhoitoa. Merkittävin vientiartikkeli taitavat kuitenkin olla suuren naapurin kaivoksissa tarvittavat kymmenettuhannet siirtotyöläiset
Kuningas Mswati III on naisten mies
Kuninkaalla on yli 15 vaimoa, muutama hääseremoniaa odottava kihlattu morsian ja näiden lisäksi tuhansia tyttösiä, jotka jo ovat tanssineet kuninkaan edessä ja toivovat pääsevänsä seuraavaksi puolisoksi. Isäksi hän on tullut virallisesti kolmisenkymmentä kertaa. Se tosin ei tunnu kovin paljolta, jos vertailukohteena on kuningas Mswatin oma isä, edesmennyt hallitsija Sobhuza II, jolla sanottiin olleen satoja perillisiä, Mswati III on hänen 67. poikansa. Kuningattaren asemaan liittyy oman palatsin ja auton kaltaisia taloudellisia etuja, minkä vuoksi paikka on köyhässä maassa tavoittelemisen arvoinen. Mswati III on hallinnut kuninkaallisessa hallintokaupungissa Lobambassa vuodesta 1986. Hän on lieventänyt isältä perimäänsä tiukan itsevaltaista hallitusmuotoa järjestämällä kansalliskokousvaalit, mutta niiden ehdokasasettelu on ollut tiukasti hänen valvonnassaan. Poliittiset puolueet ovat maassa kiellettyjä.
YK:n arvioiden mukaan lähes puolet Eswatinin asukkaista on HIV-positiivisia. Viruksen leviämistä yritettiin aiemmin hillitä mm. määräämällä nuorille tytöille seksikielto, minkä merkkinä he kantoivat villatupsua vaatteissaan. Kieltoa rikottiin yleisesti ja se kumottiin melko nopeasti. Yksi kiellon rikkojista oli hallitsija itse. Hän sai samanlaisen sakkorangaistuksen kuin kaikki muutkin – ja maksoi yhden lehmän suuruisen sakkonsa valtion kassaan.
