Hyppää pääsisältöön

Kirgisian matkat

KIRGISIA – LUMIHUIPPUJA KESKI-AASIAN SYDÄMESSÄ 

Köyhän maan valtti on karu ja kaunis luonto

Kirgisia, turkinsukuisiin paimentolaisheimoihin kuuluvien kirgiisien pieni ja vuoristoinen sisämaavaltio, sijaitsee lähes kokonaan yli 1 500 metrin korkeudessa. Mahtavin vuorijonoista on Tienšan, jonka huiput yltävät yli 7 000 metriin. Muita suuria vuoristoja ovat Alai ja Pamir. Keskelle jää harvaan asuttu Alain laakso. Ainoa hedelmällinen ja vehreä kolkka on Uzbekistanin rajalla sijaitseva osa Ferganan laaksoa. Maan ilmasto on mantereinen ja erityisesti talvella matkustaminen on hankalaa lumen tukittua vuorten väliset solat. Ikilumisten vuorijonojen reunustama Issyk-Kulin järvi maan koillisosassa on suosittu retkeily- ja vapaa-ajanviettoalue. Syvän vesialtaan suolapitoisuus on verrattain suuri, joten se ei jäädy kylmälläkään säällä. Järven itäpäässä sijaitsee venäläisen varuskunnan ympärille 1800-luvun lopulla syntynyt ja Siperian kasakoiden alun perin asuttama Karakulin kaupunki, jonne kuuluisa venäläinen eläintieteilijä Nikolai Prževalski on haudattu. Toista järven rannan kaupunkia, Cholpon Ataa on kutsuttu oivien patikointimahdollisuuksiensa vuoksi Aasian Patagoniaksi.

Kirgisia on Keski-Aasian köyhimpiä valtioita ja niistä vähiten kaupungistunut. Kirgiisien ohella maassa asuu vähemmistöinä uzbekkeja ja pieni joukko venäläisiä. Viralliset kielet ovat kirgiisi ja venäjä. Karu luonto ei sovellu maanviljelykseen, joka onnistuu oikeastaan vain Ferganan laaksossa. Maissi ja tupakka ovat merkittävimmät viljelykasvit. Alppiniityt sopivat lampaiden kasvatukseen. Maan alta löytyy vähäisiä määriä hiiltä, maakaasua, elohopeaa, jopa öljyäkin, mutta kulta on toistaiseksi merkittävin luonnonvara. Teollisuus on kehittymätöntä ja perustuu, kuten maatalouskin, pieniin yksityisiin toimijoihin. Viime vuosina Kirgisia on houkutellut maahan kasvavan määrän matkailijoita. Retkeily upeissa maisemissa, kotkametsästyksen seuraaminen tai paimentolaisten elämään osallistuminen ovat hienoja elämyksiä.

Pääkaupungin nimi muuttui Frunzesta Biškekiksi

Kirgisiaa aiemmin asuttaneet kansat ovat jättäneet merkkejä elämästä 1500 vuotta sitten kaivertaessaan kiviin kuvia metsästäjistä ja heidän saaliistaan. Täältä on löytynyt jälkiä skyyttien ja sogdialaistenkin muinaisista suurvalloista. Kirgisia on myös ollut osa Aasian kansojen entisiä kulkuväyliä, joita pitkin Silkkitien kauppiaatkin ovat vaeltaneet. Kirgiisit joutuivat vuonna 1876 toisten Keski-Aasian kansojen lailla Venäjän alaisuuteen ja vuonna 1936 alueesta tuli yksi neuvostotasavalloista. Samalla suurin kaupunki Biškek sai uuden nimen neuvostosankari Frunzen mukaan. Kun Kirgisia Neuvostoliiton romahdettua itsenäistyi vuonna 1991, se otti takaisin pääkaupungin vanhan nimen.

Kirgisiaa on pidetty Keski-Aasian demokraattisimpana valtiona, jossa parlamentarismi toimii ja kansalaisten julkiset mielenilmaukset ovat sallittuja. Maareformilla on pyritty helpottamaan neuvostoaikaisen kollektivisoinnin raskauttamaa maataloutta.

Toistaiseksi kasvun merkkejä näkyy ainoastaan Biškekissä. Lähes miljoonan asukkaan pääkaupunki on Keski-Aasian vihrein, siitä pitävät Tienšanin vuoriston sulamisvedet huolen. Puistot ja puutarhat kukoistavat leveiden katujen varsilla. Komeat hallintorakennukset, paraatiaukiot ja monumentit ovat syntyneet sekä neuvosto- että itsenäisyyden aikana. Kauppaa käydään itämaiseen tapaan basaareissa. Islaminuskoisen väestön tarpeisiin on noussut monia kauniita moskeijoita.

Matkakalenteri