Yleistä tietoa Hondurasista
Harvaanasuttu Honduras ei ole saanut vuoristoisesta maaperästään samanlaista rikkautta kuin monet naapurimaansa; sen vuoret eivät ole tuliperäisiä, joten niiden rinteet eivät ole tarpeeksi hedelmällisiä kahvin kasvattamiseen. Rannikoiden trooppinen kuumuus ja keskusylängön lauhat ruohotasangot sopivat sen sijaan banaanin viljelykseen erinomaisesti. Monikansalliset hedelmäyhtiöt ovat asettuneet tukevasti Hondurasiin ja banaanien kuljetustarve on synnyttänyt hyvän tieverkon.
Honduras itsenäistyi samanaikaisesti muiden Keski-Amerikan valtioden kanssa, ja sen jälkeen vallankahvassa ovat olleet vuoroin siviili- ja armeijan muodostamat hallitukset. Suuria sisällissotia tai vallankaappauksia maan historia ei tunne mutta pientä kahakointia kyllä usein. Hondurasin väestö on etupäässä espanjankielisiä ja roomalaiskatolisia mestitsejä. Pääkaupunki on maan keskiosissa sijaitseva unelias Tegucigalpa. Sitä merkittävämpi on San Pedro Sulan kauppakaupunki pohjoisessa Ulúajoen laaksossa. Tämän kuuman banaaninlastaustukikohdan perustivat jo espanjalaiset vuonna 1536. Moskiittorannikoksi kutsutaan maan koillista kolkkaa, jossa alueelle nimensä antaneet miskito-intiaanit asuvat. Hondurasilla on rantaa niin Tyynellämerellä kuin Karibianmerelläkin.
Merkittävä mayojen kaupunkivaltio
Honduras kuului Mayamaahan, ja yksi kaikkein merkittävimmistä mayojen kaupunkivaltioista Copán sijaitsee maan länsiosassa, aivan Guatemalan rajalla. Kaupunki syntyi yli 600 metrin korkeuteen ja kasvoi 30 000 ihmisen mahtavaksi seremoniakeskukseksi 600–800-luvuilla ja kuoli jo sata vuotta myöhemmin. Ihmeellisen hyvin säilyneet steelat kertovat mahtavien mayahallitsijoiden aikaisista tapahtumista. Kaksikymmentä metriä korkea hieroglyfiportaikko esittelee nimensä mukaisesti yhteensä 2500 hieroglyfiä, joiden sanoma on kuin suuren historiankirjan. Copánissa on myös hyvin säilynyt mayojen jalkapallokenttä. Mielenkiintoisin löytöretki vie kuitenkin maan alle: täällä voi puolestaan kurkistaa muinaisten rakennusten alle kaivettuihin tunneleihin ja nähdä, kuinka mayakaupunkeja rakennettiin vähitellen uusien kerrosten päälle. Ja kun nostaa katseensa ylös, voi puiden latvoissa nähdä yhden alueen upeimmista asukkaista – kirkkaanpunaisen ara-papukaijan.