…eikä minkä tahansa jäniksen vaan netsukejäniksen, jolla on meripihkanväriset silmät. Sen sukua löytää varmimmin Japanin museoista.

Japanilaisen käsityöperinteen hurmaavimpiin esineisiin kuuluvat netsuket ovat taidokkaasti muotoiltuja pienoisveistoksia, joilla kuitenkin oli varsin käytännöllinen tarkoitus. Koska perinteisessä kimonossa ei ole taskuja, kiinnitettiin leveään vyöhön (obi) erillisellä nappulalla kirjailtuja pussukoita tai kauniisti koristeltuja rasioita (inro) pienten tavaroiden kuljettamiseksi. Juuri netsuke on tämä kiinnitysnappi tai -nappula, useimmiten norsunluusta tai puusta kaiverrettu. Netsukeiden kulta-aikaa olivat 1600- ja 1700-luvut, mutta kaivertamisen perinne elää vahvana edelleen erityisesti Kiotossa, missä myös maailman ainoa netsukemuseo sijaitsee.

Äärimmäisen yksityiskohtaiset ja mykistävän kauniit pienet esineet löysivät aiheensa ympäröivästä maailmasta. Museoiden lasikoissa kaunottaret keimailevat ja lapset leikkivät. Samurait miekkoineen, munkit kerjuuastioineen ja kalastajat saaliineen, samoin kuin jumalten ja jumalattarien maailman asukkaat näyttävät kuuluneen netsukeiden vakioaiheisiin. Myös eläimet olivat suosittuja; edustettuina ovat itämaisen horoskoopin hahmot, kuten lohikäärme ja rotta, mutta myös vähän harvinaisemmat eläimet kuten mustekala.

Meripihkan väriset silmät kuuluvat netsukemaailman tunnetuimmalle jänikselle. Tämä norsunluinen pupulainen tuli koko maailman tietoon brittiläisen kirjailija-keraamikko Edmund de Waalin vuonna 2010 julkaisemissa sukunsa muistelmissa. Esine kuuluu 264 netsuken kokoelmaan, jonka de Waal peri Japanissa asuneelta isosedältään. Sitä ennen pieni jänis oli joutunut kumppaneineen yli 150 vuoden ajan osaksi de Waalin juutalaisen perheen värikästä historiaa Odessassa, Pariisissa ja Wienissä. Perhe joutui natsien vainon kohteeksi, pakolaisiksi ja turvapaikan hakijoiksi. Lopulta kokoelman myrskyinen matka päättyi Tokioon isosetä Iggien hellään hoivaan – mutta myös lumoavaksi tarinaksi, joka on käännetty 25 kielelle, myös suomeksi.