Hyvä tietää Sardinian kiertomatkasta
Sardinian matkat tehdään pääsääntöisesti syys-lokakuussa. Saarella on vielä tällöinkin lämmintä, päivällä noin + 22, yöllä noin + 14. Varaa mukaan kesävaatteiden lisäksi jotain hieman lämpimämpääkin iltoja ja aamuja varten. Matkalla kävellään paljon, myös epätasaisilla alustoilla, joten hyvät, mukavat kengät on syytä olla mukana.
Valuuttana toimii euro, myös luottokortit käyvät hotelleissa ja liikkeissä. Hintataso saarella on hieman alhaisempi kuin Suomessa. Matkaan sisältyy puolihoitoateriat, käytännössä lounas päivittäin aamiaisen lisäksi. Illalla löydät helposti mieluisan ruokapaikan ja voit näin nauttia italialaisista aterioista oman makusi mukaan.
Italiassa on enemmän Unescon maailmanperintökohteita kuin missään muussa maassa. Sardinian saarella näistä sijaitsee yksi, Baruminin pronssikautinen nuraghe-linnoitus.
Yleistä Sardiniasta
Sardinia sijaitsee lähellä Korsikaa. Saaret erottaa toisistaan noin 11 km levyinen Bonifacion salmi, joka yhdistää Tyrrhenanmeren läntiseen Välimereen. Kartalta katsottuna Sardinia on lähempänä Tunisiaa kuin Italiaa, välimatkaa kertyy Italiaan n. 210 km, pohjois-Afrikkaan n. 180 km.
Sardinia on melko harvaanasuttu. Vaikka saari on vain hieman pienempi kooltaan kuin Sisilia, asukkaita on ainoastaan n. 1,7 miljoonaa. Heistä suurin osa asuu saaren eteläosassa Cagliarissa tai rannikon pienemmissä kaupungeissa. Saaren sisäosat ovat harvaan asutut ja aiemmin myös vaikeakulkuiset. Varsinainen sardinialainen kulttuuri on siellä elinvoimaisinta. Italialaiset antropologit ovat todenneet että valloittajat vaikuttivat hyvin vähän saaren sisäosien elämänmenoon. Argeologit ovat löytäneet viitteitä siitä että Sardiniassa oli asutusta ehkä jo 250 000–300 000 vuotta sitten. Saaren myöhempään historiaan n. 5000 vuotta sitten liittyy arvoituksellinen kansa, joka rakensi korkeat kartionmuotoiset tornit tarkasti asetelluista valtavista kivenlohkareista ilman laastia. Suurin torneista on oikeutetusti Unescon maailmanperintökohteena myös käyntikohteena matkallamme.
Sardinian letkeän elämänrytmin huomaa varsin pian perille päästyään; ei ihme että saarella eletään pidempään kuin muualla. Saarella elää väestömääräänsä nähden eniten yli satavuotiaita maailmassa. Kerrotaan, että sardinialaiset saavuttavat sadan vuoden iän kymmenen kertaa todennäköisemmin kuin länsimaalaiset keskimäärin. Pitkäikäisyyteen liitetty M26-geeni on sardinialaisilla yleisempi kuin muilla. Pitkäikäisyyttä selitetään luomulähiruoalla, rauhallisella elämäntavalla ja sosiaalisuudella. Perhe- ja kyläyhteisö ovat tärkeitä.
Sardiniassa puhuttava kieli on tiettävästi lähinnä latinan kieltä. Sardiniassa maistuu vuosituhansia vanha paimentolaisperinne mm. vartaassa paistetuissa maitoporsaissa ja karitsoissa sekä vuohen ja lampaan maidosta valmistetuissa juustoissa, joita on tarjolla eri kypsyysasteisina. Juustoa syödään jopa erikseen yhtenä osana ruokailua ja sitä lisätään moniin ruokalajeihin. Sardinialaiset ovat myös ylpeitä leivästään. He ovat intohimoisia leiväntekijöitä, ja myös syötäväksi tarkoitetusta leivästä voidaan tehdä taidetta. Leipää on monia erilaisia lajeja. Tyypillinen sardinialainen leipä on ohut "pane carasau". Unohtaa ei sovi myöskään silmäähivelevän taidokkaita lähes mantelijauhoista leivottuja sardinialaisia juhlaleivonnaisia joita on tarjolla tuoreeltaan konditorioiden ja kahviloiden vitriineissä ja ravintoloiden jälkiruokalistoilla.
Kaikki Italian matkat
