Kaksi jättivaltiota, Yhdysvallat ja Kanada, jakavat Pohjois-Amerikan maanosan kahtia. Maiden rajalla sijaitsevat suuret järvet: Yläjärvi, Michigan, Huronjärvi sekä Erie- ja Ontariojärvet ja myös Niagaran putoukset kuohuvat täällä. Kulttuurisesti Pohjois-Amerikka on kuitenkin moninainen: sitä asuttavat alkuperäiskansojen intiaanit, Afrikasta tuotujen orjien mustat jälkeläiset sekä suurten siirtolaisaaltojen mukana tulleet eurooppalaiset ja aasialaiset. Pohjois-Amerikka rajoittuu idässä Atlanttiin, pohjoisessa Pohjoiseen jäämereen, lännessä Tyyneenmereen ja Beringinsalmeen. Sitä kautta ensimmäiset ihmiset tiettävästi tulivat jääkauden aikana Aasiasta Amerikan mantereelle. Maanosan etelärajaksi on muodostunut Tehuantepecin kapeneva kannas Meksikossa, joka kuitenkin kulttuurisesti lasketaan osaksi Väli-Amerikkaa. Suuri osa maanosan luonnosta muistuttaa havupuumetsineen ja ruohoaroineen niin Euroopan kuin Aasiankin pohjoisia alueita.
Väli-Amerikan yhteisnimellä kutsutaan Meksikoa ja seitsemää muuta valtiota eli Belizeä, Guatemalaa, El Salvadoria, Hondurasia, Nicaraguaa, Costa Ricaa ja Panamaa sekä Karibianmeressä sijaitsevia Länsi-Intian saaria (esimerkiksi Kuuba ja Jamaika). Latinalainen Amerikka puolestaan on Väli-Amerikasta ja Etelä-Amerikasta käytetty yhteisnimitys, kun puhutaan erityisesti poliittisista oloista tai kulttuurista – hallitsevathan eteläisen ja keskisen Amerikan maita latinankielisen kulttuurin pohjalta syntyneet espanjan ja portugalin kielet. Moniselitteisyydestään huolimatta termi ”Latinalainen Amerikka” on vakiintunut käsite.
Etelä- ja Väli-Amerikan muodostamalla alueella asuu noin 550 miljoonaa ihmistä ja siellä puhutaan kahden suuren kielen lisäksi noin 500 kieltä. Siirtomaavalloitus toi mukanaan valtakielten lisäksi myös katolisen uskonnon. Rodut sekoittuivat eikä puhtaita intiaanivaltioita enää ole. Väli-Amerikan vanhojen sivilisaatioiden, mayojen ja asteekkien, perillisiä asuu erityisesti Meksikossa ja Guatemalassa.
