O Camiño dos Faros: Koe upea majakoiden reitti Kuolemanrannikolla
Matkablogi
|
Ronja Berlin
Euroopasta löytyy vaellusreittejä, joilla saat kulkea tuntikausia kohtaamatta juuri ketään. Yksi niistä on Espanjan luoteiskulmassa, Galiciassa. O Camiño dos Faros kulkee noin 200 kilometriä Atlantin rannikkoa majakalta toiselle, pienten kalastajakylien, upeiden hiekkarantojen ja jylhien rantakallioiden halki. Reitti on karun kaunis, monipuolinen ja tarjoaa myös mukavasti haastetta. Atlantti on jatkuvasti läsnä, maisema vaihtuu lähes jokaisen mutkan takana ja poluilla saa kulkea rauhassa ilman tunnetuimpien vaellusreittien massoja. Juuri siinä piilee O Camiño dos Farosin viehätys, kirjoittaa matkanjohtaja Ronja Berlin.
Majakalta toiselle Atlantin rannikkoa pitkin
O Camiño dos Faros tarkoittaa Galician kielellä majakoiden reittiä, eikä nimeä tarvitse matkan aikana juuri ihmetellä. Majakat ilmestyvät horisonttiin yksi toisensa jälkeen ja johdattavat vaeltajaa pitkin Galician Costa da Morten eli Kuolemanrannikon rosoista rannikkoa.
Nimi saattaa kuulostaa pahaenteiseltä, mutta sille on syynsä. Atlantti näyttää täällä voimansa, ja karulla rannikolla on vuosisatojen saatossa tapahtunut lukuisia haaksirikkoja. Majakat ovat olleet merenkulkijoille elintärkeitä ja nykyään ne muodostavat vaellusreitin näyttävimmät maamerkit.
Myös maisemien vaihtelevuus yllättää tällä reitillä. Saman päivän aikana saatetaan kulkea metsässä, kivikkoisella rannikkopolulla, avoimilla kallioilla, hiekkarannalla ja kylien kujilla. Kun yhden niemen kiertää, odottaa edessä usein täysin uudenlainen maisema.
Kalastajakylien Galicia
O Camiño dos Faros ei ole pelkästään upea luontokokemus. Reitin varrella kuljetaan kalastajakylästä toiseen, ja meren merkitys paikalliselle elämälle näkyy ja tuntuu kaikkialla. Satamissa keinuvat veneet, kalastusvälineet kuivuvat laitureilla ja ravintoloiden ruokalistoilla jatkuu sama merellinen teema.
Galicia tunnetaankin merenelävistään, eikä suotta. Hanhenkaulaäyriäiset, ravut, simpukat, erikoiset kalat ja muut Atlantin antimet kuuluvat paikalliseen ruokakulttuuriin, samoin kuin alueen omat viinit. Vaellusmatkalla ruoka tuntuu muutenkin saavan aivan uuden merkityksen. Pitkän päivän jälkeen yksinkertainenkin ateria maistuu tavallista paremmalta ja kun pöytään kannetaan paikallisia mereneläviä ja lasiin kaadetaan kylmää Albariñoa, päivän kilometreistä palautuminen käy huomattavasti mukavammin.
Vaelluskuplasta pyhiinvaeltamisen ytimeen
Pitkissä vaelluspäivissä on jotain koukuttavaa. Elämä yksinkertaistuu, kun päivät pyörivät maisemien, seuraavan nousun, taukojen ja jäljellä olevien kilometrien ympärillä. Aamulla laitetaan kengät jalkaan ja lähdetään liikkeelle, illalla syödään ja levätään. Seuraavana aamuna sama alkaa uudelleen.
Kun tavallinen kiire ja ärsykkeet jäävät taka-alalle, ajatuksille vapautuu tilaa. Ja myönnetään: pieni vapaaehtoinen kärsimyskin kuuluu vaeltamiseen. Ehkä juuri siksi pitkän päivän päätteeksi perille pääseminen tuntuu niin hyvältä. Tämä ajatus konkretisoituu matkamme lopuksi Santiago de Compostelassa, yhdessä maailman tunnetuimmista pyhiinvaelluskohteista. Rauhallisen rannikon jälkeen kaupunki on täynnä vaeltajia, joista monet ovat kulkeneet satoja kilometrejä päästäkseen perille.
Vaikka O Camiño dos Faros ei ole varsinainen pyhiinvaellusreitti, Santiagossa pääsee kurkistamaan pyhiinvaeltamisen ytimeen. Siinä missä pyhiinvaellukset ovat perinteisesti olleet uskonnollisia matkoja, nykyään moni lähtee matkaan etsimään aikaa itselleen, tilaa ajatella ja uusia näkökulmia elämäänsä. Tärkeintä ei välttämättä olekaan määränpää, vaan se, mitä matkalla tapahtuu. Ehkä kotiin palataan hitusen viisaampana – tai ainakin hyvin tietoisena siitä, kuinka hyvältä tuntuu ottaa vaelluskengät pois jalasta.
Reitti niille, jotka etsivät jotain hieman erilaista
O Camiño dos Faros sopii aktiiviselle matkailijalle, joka pitää pitkistä kävelypäivistä, vaihtelevasta maastosta ja haluaa yhdistää vaellukseen myös paikallista kulttuuria. Se tarjoaa sopivasti haastetta, mutta ennen kaikkea jotain, mitä Euroopan suosituimmilla vaellusreiteillä voi olla nykyään vaikea löytää: tilaa. Kun tähän yhdistetään Galician kalastajakylät, ruoka- ja viinikulttuuri sekä matkan päättävä Santiago de Compostela, syntyy vaellusmatka, jossa on vaikea nostaa yhtä asiaa ylitse muiden. Ehkä juuri siksi O Camiño dos Faros jää mieleen: täällä ei vain käydä katsomassa maisemia, vaan niiden keskellä eletään muutaman päivän ajan. Ja mikä parasta – vielä ne voi kokea ilman suuria vaeltajamassoja.
