Algeria – tunnettujen tarinoiden ja kiehtovan kulttuurin maa

Tiedätkö, keitä ovat mustajalat “les pieds-noirs”? Entä miltä kuulostaa malouf? Tai mikä on gandoura? 

Algerian historia ja kulttuuri ovat täynnä kiehtovia kerrostumia, joissa kohtaavat arabialaiset, berberiläiset ja eurooppalaiset vaikutteet. Algerian kolme suurinta kaupunkia, Alger, Oran ja Constantine kätkevät sisälleen mitä mielenkiintoisimpia ihmiskohtaloita. Kun vuonna 1860 Ranskan viimeinen keisari Napoleon III keisarinna Eugenie vierellään viiletti maan pääkaupungissa Algerissa hevosvaunuilla pitkin keisarinnan kunniaksi avattua rantakatua, sai kaupunki lempinimen "Afrikan Pariisi" ja valkoisena johtavan ilmeensä, kaarikäytävät, takorautaparvekkeet ja puiset ikkunaluukut. 

Keisaripari ystävystyi vapaustaistelija emiiri Abd el-Kaderin kanssa jopa niin, että emiiristä tuli tuttu näky Pariisin vasta avatussa ooppera Garnierissa ja hänet nähtiin kymmenisen vuotta myöhemmin keisarin sijaan Eugenien käsipuolessa Suezin kanavan avajaisissa. Näihin aikoihin Preussi hyökkäsi Elsassiin ja Algeria sulautettiin osaksi Ranskaa, sen meren takaiseksi maakunnaksi. Syntyi muuttoliike, ja koillisranskalaiset lähtivät suurena joukkona hakemaan parempaa elämää Välimeren toiselta puolelta. 

Algerian ranskalaiset eli mustajalat – keitä he olivat?

Oranin merkkimiehet Albert Camus ja Yves Saint Laurent polveutuvat elsassilaisista isovanhemmista ja ovat siten mustajalkoja, eli Algerian ranskalaisia. Camus'n kirjoittama Rutto (Nobel 1957) nousi koronapandemian aikaan yhdeksi luetuimmista kirjoista. Hän kuvaa elävästi kuinka suljetussa kaupungissa katsottiin samoja elokuvia illasta toiseen, kun mihinkään ei päässyt. 

Elokuvateatteria pyöritti myöskin Yvesin isä. Poika tähtäsi tähtiin ja sinne hän toden totta yltikin. Yves valittiin vain 20-vuotiaana Diorin taiteelliseksi johtajaksi, myöhemmin hän perusti omaa nimeään kantavan muotitalon. YSL loistaa Pariisin maineikkaammalla muotikadulla Avenue Montaignella Chanelin ja Diorin vieressä. Perheen koti on kerrostalossa Oranin keskustassa, nykyään museoituna. 

Camus, Yves Saint Laurent ja muut Algerian kasvatit

Mustajalkojakin vanhemmat sukujuuret ovat monella tuntemallamme suuruudella. Edith Piafin isoäiti pyöritti kirppusirkusta Kabylian vuoriston markkinoilla. Kabyliasta ponnistavat myös jalkapallokuninkaiden Zidadine Zidanen, Karim Benzeman ja Kylian Mpabben isovanhemmat. 

1930-luvulla Johnny Weissmuller kuvasi Tarzania Algerissa, parikymmentä vuotta myöhemmin Picasso maalasi Algerin naiset. 2015 teos myytiin Christien huutokaupassa 161 miljoonalla dollarilla maailman kalleimpana tauluna. 

Iki-ihana elokuva Cherbourgin sateenvarjot itketti meitä 1960-luvulla, senkin teema sivuaa Algeriaa. 

Constantinen siltojen yllä soi malouf

Constantine on kaupungeista dramaattisin jyrkkine rotkoineen ja pitkine riippusiltoineen. Kaupungin suuri poika on muusikko Enrico Macias, joka seurasi isäänsä viulistina andalusialaisvaikutteista maloufia soittavassa orkesterissa. Serafijuutalaisena hän joutui pakenemaan Ranskaan, jossa elää edelleen. Hänestä tuli sekä Unicefin, että rauhan lähettiläs. Hänen suurin toiveensa on päästä vielä näkemään rakas Constantine. 

Gandourasta Oscar-gaalan punaiselle matolle

Tämän päivän Algeria on itsenäinen, vauras ja Afrikan suurin valtio. Suuri osa kansasta on nuorta, hyvin koulutettua ja kaksi kolmasosaa opiskelijoista on tyttöjä. Maa nojaa nyt omaan rikkaaseen kulttuuriinsa. Naisten taidokkaat gandoura-kansallispuvut on valittu Unescon aineettoman kulttuurin listalle. Näitä on nähty jopa Oscar-gaalan punaisella matolla. 

Algeria on maa, jossa historia ei jää kirjojen sivuille. Se näkyy kaupunkien kaduilla, kuuluu musiikissa ja elää ihmisten tarinoissa. Olympia on tehnyt Algerian kiertomatkoja vuodesta 2019, ja meidät on otettu joka kerta todella lämpimästi vastaan. Lähde mukaan tutustumaan Algerian kiehtoviin kaupunkeihin, rikkaaseen kulttuuriperintöön ja maan monivaiheiseen historiaan – ehkä löydät uuden suosikkikohteesi Pohjois-Afrikasta!